István Rácz

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

István Rácz (Tőketerebes, 11. heinäkuuta 1908Helsinki, 13. joulukuuta 1998) oli unkarilainen Suomessa työskennellyt valokuvaaja ja kääntäjä.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

István Rácz valmistui aikanaan latinan ja kreikan kielen opettajaksi ja ehti olla jonkin aikaa toimessa, kunnes hänet tuomittiin poliittisten mielipiteidensä takia ja hän pakeni maasta v. 1939. Monien mutkien kautta hän päätyi pakolaiseksi Suomeen ja hankki elantonsa uutis- ja lehtikuvaajana. Talvisodan alkaessa Rácz ilmoittautui vapaaehtoiseksi mutta pääsi taistelemaan Suomen puolesta vasta jatkosodassa. Sodan aikana hän avioitui suomalaisen Anna-Maria (Maija) Lipsosen kanssa. Nuoripari muutti Unkariin 1943, jossa István Rácz oli armahdettu. Kun sosialismin ihanne muuttui karuksi arkitodellisuudeksi v. 1956, he palasivat Suomeen. 1960-luvulla Ráczit asuivat muutaman vuoden Sveitsissä. István Rácz oli myös kuuluisa taidekuvaaja. Hänen Suomessa ja ulkomailla kuvaamistaan taide- ja tarve-esineistä on julkaistu lähes 70 kirjaa, joista monet on käännetty useille kielille. 

István Rácz oli taitava unkarin kielen taitaja, joka käänsi unkariksi rakastamiaan suomalaisia teoksia, kuten  Kalevalan, Kantelettaren ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Kalevalan käännöksensä hän kuvitti arkeologisista löydöistä ottamillaan värikuvilla.

István Rácz sai useita tunnustuspalkintoja, kuten Kalevalaseuran kulttuuripalkinnon 1977, opetusministeriön tiedonjulkistamispalkinnon 1969 ja valtion kääntäjäpalkinnon 1985. Vuonna 1998 hänelle myönnettiin Unkarin presidentin Kultatähti-mitali ja Unkarilaisen maailmanliiton kaksi mitalia. István Rácz sai taiteilijaeläkkeen 1974.

Vaimonsa Maija Rácz oli erittäin lahjakas taiteilija. Hän opiskeli Unkarissa kuvanveistoa ja keramiikkaa. Hänen oli kuitenkin luovuttava alasta, kun hänen näkönsä huononi sairauden vuoksi dramaattisesti. Sveitsissä ollessaan hän alkoi tehdä ryijyjä ja kehittyi arvostetuksi tekstiilitaiteilijaksi.

Maija ja István Rácz arvostivat suuresti Suomen Kulttuurirahaston tekemää arvokasta työtä. István Rácz sai aikoinaan kahdesti Suomen Kulttuurirahaston apurahan. Siksi he halusivat yhteisellä testamentilla lahjoittaa suuren osan omaisuuttaan rahastolle. He muistivat lahjoituksin myös Suomen Kansallismuseota, Helsingin yliopiston Unkarin laitosta ja Sibelius-Akatemiaa. Anna-Maria ja István Ráczin rahasto perustuu tukee yleisesti tiedettä ja taidetta.[1] 

Suomessa ja Unkarissa jaetaan vuosittain István Rácz -palkinto henkilöille, jotka ovat merkittävästi edistäneet maiden välisiä kulttuurisuhteita. Suomessa Racz-palkintoa jakaa Suomi-Unkari-seura.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olin Suomessa 1940 : unkarilaisen sanomalehtimiehen näkemyksiä ; saksankielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Werner Anttila. Karisto 1941
  • Suomen keskiajan taideaarteita ; toim. ja valokuvannut István Rácz ; johdannon ja kuvien asiatiedot kirj. Riitta Pylkkänen. Otava 1960
  • Kivikirves ja hopearisti : Suomen esihistorian taideaarteita. Otava 1961
  • Värikäs Suomi. Otava 1961
  • Suomen kansantaiteen aarteita ; johdannon ja kuvien asiatiedot kirj. Niilo Valonen. Otava 1963
  • Suomen renessanssin ja barokin taideaarteita ; johdannon ja kuvien asiatiedot kirj. Nils Cleve. Otava 1967
  • Suomen rokokoon ja uusklassismin taideaarteita ; johdannon ja kuvien asiatiedot kirj. Nils Cleve. Otava 1968
  • Lohjan kirkko. Otava 1970
  • Norjan keskiajan taideaarteita. Otava 1971
  • Suomen ortodoksisen kirkon taideaarteita Kuopion ortodoksisessa kirkkomuseossa. Otava 1971
  • Suomen taiteen kultakausi 1860-1930 ; johdannon ja asiatiedot kuvista kirj. Sakari Saarikivi. Otava 1971
  • Turun linna / Åbo slott ; johdanto ja kuvien selitykset Carl Jacob Gardberg. Otava 1971
  • Saamelaista kansantaidetta. Otava 1972
  • Perun taide. Otava 1975
  • Karjalan kukkiva puu : Eva Ryynänen ja hänen taiteensa. Kirjapaja, Helsinki 1977 (valokuvat)
  • Suomalais-ugrilaista kansantaidetta. Otava 1977
  • Suomen taidetta 1940-1975 ; tekijät István Rácz, Leena Peltola. Otava 1977
  • Michelangelo - kuvanveistäjä, maalari, runoilija. Otava 1980
  • Renessanssin Englantia Holbein nuoremman piirrosten ja Shakespearen sonettien kuvaamana. Otava 1982
  • Viikinkien perintö. Otava 1984

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Syntymä- ja kuolinaika Mitä-Missä-Milloin 2000, Otava 1999, s. 167