Isotakiainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isotakiainen
ArctiumLappa1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Takiaiset Arctium
Laji: lappa
Kaksiosainen nimi

Arctium lappa
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Isotakiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isotakiainen Commonsissa

Isotakiaisen mykeröitä.
Isotakiaisen mykeröitä hedelmävaiheessa.

Isotakiainen (Arctium lappa) on suurikokoinen takiaisten suvun mykerökukkaiskasvi, joka kasvaa alkuperäisenä Euroopassa. Laji on syömäkelpoinen ihmiselle, ja sitä käytetään mustajuuren tapaan ruokakasvina erityisesti Japanissa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isotakiainen kasvaa 90–200 senttimetriä korkeaksi. Laji muistuttaa paljon seittitakiaista (Arctium tomentosum) ja molemmilla takiaisilla mykeröstö on rakenteeltaan huiskilomainen. Isotakiaisen kukkamykeröjen kehdot ovat lähes tai kokonaan karvattomia, väriltään kellanvihreät ja niiden kehtosuomut koukkukärkisiä. Kehto on kooltaan 2–2,5 x 3,5–4 cm. Isotakiaisen kukat ovat väriltään punaisia torvikukkia. Hedelmät ovat 6–7 millimetrin mittaisia pähkylöitä. Isotakiainen risteytyy helposti seittitakiaisen kanssa.[1][2]

Isotakiainen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa isotakiainen on harvinainen, vain etelässä kasvava laji. Se on muinaistulokas tai toisinaan uustulokas, jota tavataan vanhojen asuinseutujen pihoilla ja tienvarsilla.[2]

Vihannestakiainen eli gobou[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isotakiaisen viljelymuunnos vihannestakiainen eli gobou (Arctium lappa var. edule) on takiaisesta jalostettu vihannes ja juures. Kiinassa se on tunnettu jo kauan ja Japanissa sitä on viljelty 900-luvulta saakka. Sitä on käytetty myös lääkekasvina. Vihannestakiainen sisältää paljon kuitua, mineraaleja ja B-vitamiineja. Juuret ovat pitkiä ja kapeita. Ulkomuodoltaan ja käytöltään se muistuttaa mustajuurta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 638. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  2. a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  3. Hirame-no-me: Gobou eli vihannestakiainen Hirame-no-me. 10.10.2011. Viitattu 1.9.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.