Isosorbididinitraatti
| |
| |
Isosorbididinitraatti
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| [(3S,3aS,6R,6aS)-3-nitro-oksi-2,3,3a,5,6,6a-heksahydrofuro[3,2-b]furan-6-yyli]nitraatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C6H8N2O8 |
| Moolimassa | 236,144 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 70 °C [1] |
| Liukoisuus veteen | 1,09 g/l[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 20 %[2] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 45–60 minuuttia[2] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Isosorbididinitraatti (C6H8N2O8) on nitraattiestereihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä verisuonia laajentavana lääkkeenä angina pectoriksen hoidossa. Isosorbididinitraatti kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[3]
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa isosorbididinitraatti on värittömiä kiteitä. Se liukenee hieman veteen ja hyvin poolisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja asetoniin. Isosorbididinitraatti on optisesti aktiivista ja sen kiertokyky etanoliliuoksessa on +135.[1] Isosorbididinitraatti metaboloituu ihmisen maksassa typpimonoksidiksi ja isosorbidi-2- ja isosorbidi-5-nitraateiksi. Typpioksidi aktivoi guanylaattisyklaasia, minkä vuoksi suurten valtimoiden seinämät rentoutuvat ja verisuonet laajenevat. Aineenvaihduntatuotteina muodostuvat mononitraatit ovat myös lääkeaineena aktiivisia. Isosorbidinitraatti annostellaan nieltävänä tablettina, kielen alle laitettavana tablettina tai suihkeena. Isosorbididinitraattia käytetään angina pectoriksen hoitoon ja yhdessä nesteenpoistolääkkeiden kanssa sitä voidaan käyttää myös sydämen vajaatoiminnan hoidossa.[2][4][5][6]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isosorbididinitraatin aiheuttamia haittavaikutuksia voivat olla verenpaineen lasku liian alhaiseksi, rytmihäiriöt, suun kuivuminen, huonovointisuus ja allergiset oireet kuten ihottuma.[6]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isosorbididinitraattia valmistetaan lähtien sorbitolista. Sorbitolia kuumennettaan p-tolueenisulfonihapon kanssa ja tuotteena muodostuu isosorbidia. Isosorbidi nitrataan isosorbididinitraatiksi typpihapon ja rikkihapon seoksella.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 892. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Ilari Paakkari: 33. Verisuonia laajentavat lääkkeet (s. 536) Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 3.7.2019.
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 3.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Gajanan S. Joshi & James C. Burnett: Cardiovascular Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ Martin M. Winbury: Coronary Therapeutics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b William H. Frishman, Angela Cheng-Lai, James Nawarskas: Current Cardiovascular Drugs, s. 337. Current Medicine LLC, 2005. ISBN 1-57340-221-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.5.2018). (englanniksi)
- ↑ Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 259. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.7.2019). (englanniksi)