Isosittiäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isosittiäinen
Uhanalaisuusluokitus

{{{status}}}

Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Turilasmaiset Scarabaeoidea
Heimo: Sittiäiset Geotrupidae
Alaheimo: Sittiäiset Geotrupinae
Tribus: Geotrupini
Suku: Geotrupes
Laji: stercorarius
Kaksiosainen nimi

Geotrupes stercorarius
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Isosittiäinen Wikispeciesissä
  Isosittiäinen Commonsissa

Isosittiäinen eli sontiainen (Geotrupes stercorarius), puhekielessä usein sittisontiainen, on sittiäisiin kuuluva kovakuoriaislaji.

Isosittiäinen on 2,5 senttimetrin pituinen. Se on kauttaaltaan kiiltävän musta, joskus väri vivahtaa siniseen. Sontiainen on ruumiinrakenteeltaan hyvin kompakti ja sen selkä on kupera. Jokaisessa peitinsiivessään sillä on seitsemän heikosti erottuvaa riviä pisteitä. Selkeästi ruumiin etupuolella sijaitseva pää on muodoltaan lapiomainen. Tuntosarvet ovat lyhyet ja päitään kohden paksunevat. Jokaisessa jalassaan sillä on lukuisia väkäsiä.

Isosittiäistä esiintyy laajalti Euroopassa. Sen kanta on kuitenkin ollut selvästi pienenemässä.

Isosittiäinen on koprofaginen laji. Se syö kasvinsyöjäeläinten jätöksiä ja esiintyy tämän takia aina siellä missä on karjaa. Illalla sontiaisia voidaan nähdä maassa karjaeläinten ympärillä. Laji synnyttää luonteenomaisen visertävän ääntelynsä takajaloillaan. Keväällä koiras ja naaras kaivavat lantakasan alle jopa puolen metrin pituisen onkalon. Siihen naaras kaivaa sivuonkaloita. Niistä jokaiseen se tuo vähän lantaa ja laskee munansa. Myöhemmin se tukkii onkalon lannalla. Munista kuoriutuvat toukat käyttävät ravinnokseen lantaa noin vuoden ennen siirtymistään kotelovaiheeseen, josta ne aikanaan tulevat esiin täysikasvuisina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Isosittiäinen – Geotrupes stercorarius Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  • Harde, Severa: Der Kosmos Käferführer, Die mitteleuropäischen Käfer, Stuttgart: Franckh-Kosmos Verlags-GmbH & Co, 2000, ISBN 3-440-06959-1
  • Jiři Zahradnik, Irmgard Jung, Dieter Jung et al.: Käfer Mittel- und Nordwesteuropas, Berlin: Parey, 1985, ISBN 3-490-27118-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]