Isopreeriaturpiaali
| Isopreeriaturpiaali | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Turpiaalit Icteridae |
| Suku: | Ruohikkoturpiaalit Leistes |
| Laji: | loyca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Leistes loyca |
|
| Synonyymit | |
|
|
 |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Isopreeriaturpiaali (Leistes loyca) on turpiaaleihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä-Amerikasta.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpeg)
Isopreeriaturpiaali voi kasvaa 23–27 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat hieman toisistaan ulkonäöltään. Isopreeriaturpiaalikoiraan pää on musta ja päässä on valkoinen silmäkulmajuova, jonka alku on punainen. Kurkku, rinta ja vatsa ovat väriltään kirkkaanpunaiset. Linnun selkä ja siivet ovat pohjaväriltään tumman ruskeat ja niissä on mustia raitoja. Lajin naaraan silmäkulmajuova on täysin valkoinen ja kurkku on valkoinen. Vatsan keskiosa on vaalean punainen. Muuten se muistuttaa koirasta. Isopreeriaturpiaalin nokka on pitkä ja myös pyrstö on pitkä.[3][4][5]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isopreeriaturpiaalia tavataan Argentiinasta, Chilestä ja Falklandinsaarilta. Lajin elinympäristöä ovat ruohomaat kuten arot, niityt ja laidunmaat, joilla kasvaa hajanaisesti pensaikkoa. Linnun ravintoa ovat hyönteiset ja niiden toukat, hedelmät ja siemenet. Isoturpiaali rakentaa pesänsä ruohoista maahan korkeaan ruohikkoon ja naaras munii yleensä 3 tai 4 munaa.[3][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Leistes loyca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Sturnella loyca (TSN 563160) itis.gov. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 339. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Steve N. G. Howell, Fabrice Schmitt: Birds of Chile, s. 227. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-16739-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Mark Pearman, Juan Ignacio Areta: Field Guide to the Birds of Argentina and the Southwest Atlantic, s. 436. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-8432-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2020). (englanniksi)
- ↑ Alexander Frank Skutch: Orioles, Blackbirds, and Their Kin, s. 53. University of Arizona Press, 1996. ISBN 978-0-8165-1584-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2020). (englanniksi)
|