Isopentenyylipyrofosfaatti-isomeraasi
Isopentenyylipyrofosfaatti-isomeraasi eli isopentenyylidisfosfaatti-Δ-isomeraasi on entsyymi, joka katalysoi isopentenyylipyrofosfaatin reversiibeliä isomeroitumista dimetyyliallyylipyrofosfaatiksi. Entsyymi on tärkeä osa steroidien ja terpeenien biosynteesiä.[1]
Esiintyminen ja toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isopentanyylipyrofosfaatti-isomeraasia esiintyy useissa kudoksissa. Se on eristetty muun muassa hiivoista, sian maksasta, kurpitsasta, männyn siemenistä ja appelsiinin kuoresta.[2][3]
Isopentenyylipyrofosfaatin lisäksi entsyymin on todettu katalysoivan myös eräiden isopentenyylipyrofosfaattia muistuttavien yhdisteiden, kuten 3-metyyli-2-pentenyylipyrofosfaatin, isomeroitumista. Pyrofosfaattiryhmällä on tärkeä rooli substraatin sitoutumisessa entsyymin aktiiviseen kohtaan. Isomeroitumismekanismi tapahtuu karboniumionivälivaiheen kautta ja tasapaino suosii allyyllistä dimetyyliallyylipyrofosfaattia.[2]
Olosuhteet ja inhibiittorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entsyymi tarvitsee kofaktorikseen NADH- tai FMN-molekyylin. Lisäksi magnesium- tai mangaani-ionit ovat entsyymin toiminnan kannalta välttämättömiä. Isopentenyylipyrofosfaatti-isomeraasi toimii eliöstä riippuen tehokkaimmin, kun lämpötila on välillä 15–85 °C ja pH välillä 5,5–8,5. Ihmisellä sopiva pH on 7. Monet orgaaniset pyrofosfaatit ovat isopentenyylipyrofosfaatti-isomeraasin inhibiittoreita. Tällaisia ovat muun muassa geranyylipyrofosfaatti ja farnesyylipyrofosfaatti. Myös pyrofosfaatti-ionin on todettu haittaavan entsyymin toimintaa.[4][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Teresa K. Attwood,Richard Cammack: Oxford dictionary of biochemistry and molecular biology, s. 358. Oxford University Press, 2006. ISBN 978-0198529170. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.8.2010). (englanniksi)
- ↑ a b c Henry Danielsson, Jan Sjövall: Sterols and bile acids, s. 14–17. Elsevier, 1985. ISBN 9780444806703. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.8.2010). (englanniksi)
- ↑ a b David S. Seigler: Plant secondary metabolism, s. 315. Springer, 1998. ISBN 978-0-412-01981-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.8.2010). (englanniksi)
- ↑ EC 5.3.3.2 - isopentenyl-diphosphate DELTA-isomerase Brenda. Viitattu 20.8.2010. (englanniksi)