Isopökkelökehrääjä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isopökkelökehrääjä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset
Eucarya
Kunta: Eläinkunta
Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset
Chordata
Alajakso: Selkärankaiset
Vertebrata
Luokka: Linnut
Aves
Lahko: Kehrääjälinnut
Caprimulgiformes
Heimo: Pökkelökehrääjät
Nyctibiidae
Suku: Pökkelökehrääjät
Nyctibius
Laji: grandis
Kaksiosainen nimi

Nyctibius grandis
(Gmelin, 1789)

Alalajit
  • N. g. grandis
  • N. g. guatemalensis
Katso myös

  Isopökkelökehrääjä Wikispeciesissä
  Isopökkelökehrääjä Commonsissa

Isopökkelökehrääjä (Nyctibius grandis) on pökkelökehrääjiin kuuluva lintulaji. Sitä tavataan laajalta alueelta Keski- ja Etelä-Amerikasta.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isopökkelökehrääjä on suurikokoisin kehrääjälinnuista ja voi kasvaa 48–60 cm pitkäksi. Ruumiinrakenteeltaan laji on suuripäinen ja pitkäpyrstöinen. Alalajin N. g. guatemalensis pyrstö ja siivet ovat pidemmät kuin nimialalajilla. Isopökkelökehrääjä on väritykseltään kauttaaltaan vaaleanharmaa mustin viiruin ja kuvioinnein. Vatsassa on valkoista. N. g. guatemalensis -alalaji on selästään ruskeampi kuin N. g. grandis. Linnun silmät ovat suuret ja väriltään ruskeat tai oranssit.[2][3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isopökkelökehrääjää tavataan Meksikon eteläosista Boliviaan ja Brasiliaan asti ulottuvalta alueelta. Sen elinympäristöä ovat sademetsät ja metsät tyypillisesti alankomailla, mutta sitä on tavattu aina 2 900 metrin korkeudessa kasvavista metsistä. Laji viettää päivät nukkuen puiden oksilla ja on yöaktiivinen. Se saalistaa vaanimalla puiden oksilla ja syöksyy yllättäen saaliinsa kimppuun. Isopökkelökehrääjän ravintoa ovat pääasiassa lentävät hyönteiset, mutta se voi syödä myös pieniä lepakoita. Isopökkelökehrääjän pesimäkausi on kostealla kaudella, jonka ajankohta vaihtelee Keski- ja Etelä-Amerikassa. Pesä sijaitsee korkealla puussa kolossa tai oksanhaarukassa. Pesä on risuista rakennettu litteähkö alusta. Naaras munii tyypillisesti yhden valkoisen ja tummapilkullisen munan. Sekä koiras- että naarasisopökkelökehrääjät hautovat munia ja ruokkivat poikasia.[2][3][4][5]

  1. BirdLife International: Nyctibius grandis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2014. (englanniksi)
  2. a b D. T. Holyoak: Nightjars and their allies: the Caprimulgiformes, s. 192–198. Oxford University Press, 2001. ISBN 0-19-854987-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.11.2013). (englanniksi)
  3. a b Steve N. G. Howell, Sophie Webb: A guide to the birds of Mexico and northern Central America, s. 382. Oxford University Press, 1995. ISBN 978-0198540120. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.11.2013). (englanniksi)
  4. a b Steven L. Hilty, Rodolphe Meyer de Schauensee: Birds of Venezuela, s. 369. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691092508. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.11.2013). (englanniksi)
  5. a b Grant Slusher: Nyctibius grandis Animal Diversity Web. University of Michigen Museum of Zoology. Viitattu 10.11.2013. (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.