Isonokkosperhonen
| Isonokkosperhonen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
| Alaheimo: | Aitotäpläperhoset Nymphalinae |
| Tribus: | Nymphalini |
| Suku: | Nokkosperhoset Nymphalis |
| Laji: | xanthomelas |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nymphalis xanthomelas |
|
| Katso myös | |
Isonokkosperhonen (Nymphalis xanthomelas) on täpläperhosten (Nymphalidae) heimoon kuuluva kookas päiväperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isonokkosperhonen on kookas oranssinpunainen perhonen, jonka siipien tumma kuviointi muistuttaa monia läheistä sukua olevia lajeja. Siiven etureunan tummien täplien välit ovat aivan etureunan keltaista väriä lukuun ottamatta punaiset. Tummia täpliä on myös etusiiven keskiosassa. Takasiipi on reunusta ja etureunan tummaa täplää lukuun ottamatta oranssinpunainen. Sekä etu- että takasiipien ulkoreunat ovat mustat, mutta takasiiven reunuksessa on myös sinisiä täpliä. Keskeisenä tuntomerkkinä perhosen jalkojen karvoitus on kellertävänvalkoista. Siipiväli 57–71 mm.[1][2]
Erityisen samannäköinen laji on kirsikkaperhonen (Nymphalis polychloros) sekä huomattavasti pienempi ja sävyltään punaisempi nokkosperhonen (Nymphalis urticae).
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isonokkosperhosen levinneisyys on eurooppalaisittain itäinen. Levinneisyysalue ulottuu Kaakkois-Euroopasta Aasian keskiosien kautta Kiinaan, Japaniin ja Kamtšatkalle. Pohjois-Euroopassa lajia tavataan vain satunnaisena vaeltajana.[3]
Suomessa laji on hyvin harvinainen vaeltaja, jota on tavattu pitkin etelärannikkoa, pääasiassa kaakkoisosissa.[4][5] Kesällä 2012 perhosta tavattiin kuitenkin erittäin runsaasti Etelä- ja Keski-Suomessa, etenkin etelärannikon tuntumassa. Erillisiä havaintoja rekistöröitiin Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan tuolloin yli 300 ja ne koskivat yli 800 perhosyksilöä.[6]
Laji lentää yhtenä sukupolvena heinäkuusta syyskuuhun sekä uudestaan talvehtimisen jälkeen keväällä. Suomen havainnot on tehty enimmäkseen loppukesästä[4].
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isonokkosperhonen elää valoisassa metsämaastossa, puutarhoissa sekä pihapiireissä, joissa kasvaa pajuja. Laji talvehtii aikuisena.[3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isonokkosperhosen toukan ravintokasveja ovat pajut (Salix), joskus myös muut lehtipuut.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.luontoportti.com/suomi/fi/perhoset/isonokkosperhonen
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/n/nymphalis_xanthomelas.html
- ↑ a b c Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
- ↑ a b Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kijayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
- ↑ Hyönteisfoorumi: keskustelu "xanthomelas vielä"