Isonokkamuura
| Isonokkamuura | |
|---|---|
_-Panama-6-4c.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Puumuurat Thamnophilidae |
| Suku: | Isonokkamuurat Cymbilaimus |
| Laji: | lineatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cymbilaimus lineatus |
|
| Katso myös | |
Isonokkamuura (Cymbilaimus lineatus) on Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava puumuuriin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan isonokkamuura on 17–18 cm. Selästään isonokkamuurakoiras on musta ja selässä on tiheästi kapeita valkoisia poikkijuovia. Päälaki on väritykseltään musta. Vatsastaan koiras on mustavalkoraidallinen. Naaras isonokkamuura on musta ja kapeat poikkiraidat ovat kellertäviä. Naaraan päälaki on punaruskea ja vatsa mustan ja kellertävän raidallinen. Kummankin sukupuolen iiris on punainen ja nokka on suurikokoinen ja koukkupäinen. Ulkonäöltään koiras muistuttaa andienisomuuraa (Frederickena unguligera), joka on kuitenkin huomattavasti suurikokoisempi. Myös raitapuumuura (Thamnophilus doliatus) muistuttaa isonokkamuurakoirasta, mutta raidoitus on sillä leveämpää.[2][3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isonokkamuuraa tavataan Keski-Amerikassa Panamasta Hondurasiin ja Etelä-Amerikassa Kolumbiasta ja Amazonasin alueelta Venezuelasta, Guyanasta, Surinamesta, Ranskan Guyanasta, Brasiliasta, Ecuadorin ja Perun itäosista ja Bolivian pohjoisosista. Lajin elinympäristöä ovat kosteat metsät ja niiden reunamaat, jotka kasvavat köynnöksiä. Isonokkamuuraa tavataan harvoin metsistä, jotka kasvavat yli 1 000 metrin korkeudella merenpinnasta.[2]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isonokkamuurat elävät pareittain tai muodostavat sekaparvia muurasten (Myrmotherula) tai muiden metsien pohjakerrosten lintujen kanssa. Laji on suhteellisen ujo ja liikkuu piilossa kasvillisuuden joukossa. Lajin ravintoa ovat suurikokoiset hyönteiset, joita se etsii kasvillisuuden joukosta.[2][4]
Laji on yksiavioinen ja pariutuu koko elämäkseen. Isonokkamuuran pesimäkausi kestää maaliskuulta toukokuulle. Pesä on harvahko ja kuppimainen. Naaras munii kaksi kermanvalkoista munaa, joissa on tummanruskeita ja violetteja pilkkuja. Molemmat vanhemmat hautovat munia ja hoitavat kuoriutuneita poikasia.[3].[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Cymbilaimus lineatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The suboscine passerines, s. 216. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 379. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 265. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2009). (englanniksi)
- ↑ Fasciated antshrike Answers.com. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
|