Isonakkeli
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Isonakkeli | |
|---|---|
_(cropped).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Nakkelit Sittidae |
| Suku: | Nakkelit Sitta |
| Laji: | magna |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Isonakkeli (Sitta magna)[2] on nakkelien heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isonakkelia tavataan Kiinan lounaisosissa, Myanmarin keski- ja itäosissa ja Thaimaan luoteisosissa. Isonakkelin kokonaispopulaatioksi on karkeasti arvioitu 1 500–3 800 yksilöä. Laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, koska sen populaatio on hyvin pieni ja pienenemässä elinympäristöjen tuhoutumisen vuoksi.[1] Isonakkeli on päästään, selästään ja siivistään siniharmaa. Päässä on leveä musta silmäkulmajuova. Linnun rinta ja vatsa ovat valkoiset ja alaperä punaruskea. Isonakkelin elinympäristöä ovat mäntyvaltaiset metsät, joissa se liikkuu pareittain. Laji syö hyönteisiä.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Sitta magna IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Väisänen, R. A.; Högmander, H.; Björklund, H.; Hänninen, L.; Lammin-Soila, M.; Lokki, J. & Rauste, V.: Maailman lintujen suomenkieliset nimet. 2., uudistettu painos. Helsinki: BirdLife Suomi ry, 2006. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Giant Nuthatch Sitta magna BirdLife International. Viitattu 6.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Simon Harrap, David Quinn: Tits, Nuthatches and Treecreepers, s. 170-171. A&C Black, 2010. ISBN 978-0-4081-3458-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.12.2023). (englanniksi)