Isomustakaija
| Isomustakaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Mustakaijat Coracopsis |
| Laji: | vasa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Coracopsis vasa |
|
| Katso myös | |
Isomustakaija (Coracopsis vasa) on Intian valtameren eteläosassa elävä melko suuri kaija. Se kuuluu mustakaijojen sukuun.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomustakaija kasvaa noin 50 cm pitkäksi ja noin 480 g painavaksi. Isomustakaija on kauttaaltaan musta. Vain sen sarvenvärinen nokka, ruskeat silmät ja lihanpunaiset koivet eivät ole mustia. Nuoressa linnussa on ruskehtavia höyheniä varsinkin vatsapuolella.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomustakaijaa tavataan Komorien saaristossa ja Madagaskarissa. Sen elinympäristön ala on 413 000 neliökilometriä.[2] Lajista tunnetaan kolme alalajia: vasa Madagaskarin itäosissa, drouhardi länsiosissa ja comorensis Komoreilla. Shaw kuvaili lajin holotyypin Itä-Madagaskarista.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomustakaija elää metsissä ja savanneilla alle kilometrin korkeudessa.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomustakaijan lisääntymisestä tiedetään vain hyvin vähän. Sen pesä sijaitsee puunkolossa ja sen pesimäkauden uskotaan kestävän lokakuusta joulukuuhun.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomustakaijat syövät hedelmiä, pähkinöitä, marjoja ja siemeniä. Paikoin se on viljelytuholainen syömällä maissinsiemeniä ja paikallisten asukkaiden hirssintapaista viljaa. Ruokailevat parvet voivat olla suuria.
Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomustakaijoja metsästetään ruoaksi mutta suurempi uhka sille on elinympäristöjen tuhoutuminen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- ↑ BirdLife International: Coracopsis vasa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)
- ↑ BirdLife (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)