Isometsäkäpinkäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isometsäkäpinkäinen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Vangat Vangidae
Suku: Metsäkäpinkäiset Tephrodornis
Laji: virgatus
Kaksiosainen nimi

Tephrodornis virgatus
(Temminck, 1824)

Alalajit[2]
  • T. v. annectens
  • T. v. frenatus
  • T. v. fretensis
  • T. v. hainanus
  • T. v. jugans
  • T. v. latouchei
  • T. v. mekongensis
  • T. v. pelvicus
  • T. v. verneyi
  • T. v. virgatus
Katso myös

  Isometsäkäpinkäinen Wikispeciesissä
  Isometsäkäpinkäinen Commonsissa

Isometsäkäpinkäinen (Tephrodornis virgatus) on vangoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan laajalta alueelta Etelä-, Kaakkois- ja Itä-Aasiasta.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isometsäkäpinkäinen voi kasvaa 17–23 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat hieman toisistaan ulkonäöltään. Isometsäkäpinkäiskoiraan pää, siivet ja pyrstö ovat väriltään harmaat. Selkä on alalajista riippuen harmaa tai ruskehtava. Päässä on musta silmäkulmajuova ja naamio, jotka eivät ole naaraslinnulla yhtä selkeät. Isometsäkäpinkäisen yläperä on valkoinen. Lajin kurkku, rinta ja vatsa ovat väriltään valkoiset. Naaraalla voi rinnassa olla ruskehtavaa väriä. Nokka on kookas ja koukkupäinen.[3][4][5][6][7]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isometsäkäpinkäistä tavataan alueelta, joka ulottuu Intiasta ja Nepalista itään Kaakkois-Aasiaan aina Indonesiaan saarille asti ja Kiinaan eteläosiin. Lajin elinympäristöä ovat kosteat ja ainavihannat metsät ja niiden reunamaat. Isometsäkäpinkäiset liikkuvat pareittain tai pieninä ryhminä puiden latvuksissa ja voivat muodostaa sekaparvia muiden lintujen kanssa. Linnun ravintoa ovat hyönteiset.[3][4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Tephrodornis virgatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  2. Tephrodornis virgatus Catalogue of Life. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  3. a b Susan Myers: Wildlife of Southeast Asia, s. 110. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-15485-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.2.2021). (englanniksi)
  4. a b Carol Inskipp, Richard Grimmett, Tim Inskipp: Birds of Bhutan and the Eastern Himalayas, s. 210. Bloomsbury Publishing, 2019. ISBN 978-1-4729-4188-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.2.2021). (englanniksi)
  5. a b Richard Grimmett, Carol Inskipp, Tim Inskipp: Birds of the Indian Subcontinent, s. 266. Bloombury Publishing, 2016. ISBN 978-1-4081-2763-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.2.2021). (englanniksi)
  6. a b Mark Brazil: Birds of East Asia, s. 290. A&C Black, 2009. ISBN 978-0-7136-7040-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.2.2021). (englanniksi)
  7. Tony Harris: Shrikes and Bush-shrikes, s. 281. A&C Black, 2000. ISBN 978-1-4081-3457-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.2.2021). (englanniksi)