Ylänkökiuru
| Ylänkökiuru | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Isokiurut, Melanocorypha |
| Laji: | bimaculata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melanocorypha bimaculata |
|
| Katso myös | |
Ylänkökiuru (Melanocorypha bimaculata) on aasialainen kiurujen heimoon kuuluva varpuslintu. Lajin entinen nimi oli isokiuru.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 16–18 cm, siipien kärkiväli 33–41 cm ja paino noin 50 g. Paksunokkainen avomailla asustava kiurulaji, jonka vatsa on valkoinen, rinnassa on kapea musta poikkiraita, selkäpuoli harmaanruskean kirjava ja pään kuviot selkeät. Lennossa näkyy pyrstön valkoinen kärkivyö ja siipien alapinnan ruskehtava sävy. Laulaa lennossa kuten kiuru, mutta laulun tempo on nopeampi ja karkeampi ja sisältää myös hiukan matkintoja. Sukupuolet ovat samannäköiset.
Sekä vanhat että nuoret ylänkökiurut käyvät läpi täydellisen sulkasadon loppukesällä ja alkusyksyllä.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2 tai 3 alalajia tunnetaan. Nimialalaji bimaculata pesii Turkissa, Transkaukaasiassa ja Pohjois-Iranissa, torquata Turkmeniassa ja Iranin itäisemmissä osissa. Näiden kahden alalajin statuksesta on kiistaa. Rufescens esiintyy Lähi-idässä ja Vähän-Aasian keski– ja eteläosissa. Euroopan populaation koko on 2,1–4,3 miljoonaa yksilöä. Muuttolintu, jonka populaatiot talvehtivat Intiassa, Etelä–Iranissa, Arabian niemimaalla ja Koillis–Afrikassa.[2]
Laji on tavattu Suomessa toistaiseksi neljästi: 12.1.–23.01.1960 Porissa, 26.–27.5.1996 Äänekoskella, 31.5.–3.6.1996 Pellossa ja 17.12.2000–17.1.2001 Porvoossa.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesii karuilla, kivikkoisilla puoliaavikoilla ja vuoristoseuduilla 2 kilometrin korkeudelle. Muuttoaikoina lajia tavataan erilaisilla avomailla, kuten riisipelloilla ja rannoilla, ja se muodostaa suuria, joskus jopa 3 000 yksilön parvia.[2]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on maassa mättään tai pensaan suojassa ja suojassa auringon paisteelta. Munia on tavallisimmin 3 tai 4. Muna painaa 4,04 g. Vain naaras hautoo 12–13 päivää. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä lentokyvyttöminä noin 9 päivää vanhoina. Pesii joskus kahdesti kesässä.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syö siemeniä ja selkärangattomia pikkueläimiä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. SLY:n Lintutieto Oy.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Melanocorypha bimaculata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||