Isokirjopeippi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isokirjopeippi
Starr 070906-8700 Solenostemon scutellarioides.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Solenostemon
Laji: scutellarioides
Kaksiosainen nimi
Solenostemon scutellarioides
(L.) Codd
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isokirjopeippi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isokirjopeippi Commonsissa

Isokirjopeippi (Solenostemon scutellarioides, syn. Coleus blumei, Coleushybridus”, Coleus pumilus), jota kutsutaan myös nimellä värinokkonen, on helppohoitoinen ja myrkytön koristekasvi. Se kasvaa alkuperäisenä Kaakkois-Aasiassa ja Oseanian pohjoisosissa.[1]

Kasvin historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokirjopeippi on jo vanha koristekasvi Suomessakin. Varsinkin jugendkaudella, vuosina 1890–1915 Suomen rahvas kasvatti sitä maaseudulla huonekasvina.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokirjopeippi kasvaa 30–60 cm korkeaksi.[2] Ominaista kasville ovat kirkasväriset lehdet, yleensä punaiseen ja lilaan vivahtavat sävyt. Alun perin kasvi on trooppinen rikkakasvi. Värinokkonen-nimensä se on saanut nokkosta muistuttavasta ulkonäöstään.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokirjopeipin levinneisyysalue käsittää koko Kaakkois-Aasian ja ulottuu pohjoisessa Taiwaniin ja Kiinan kaakkoisrannikolle, lännessä Intiaan ja Sri Lankaan, etelässä Australian pohjoisrannikolle ja idässä Salomonsaarille.[1]

Hoito ja kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokirjopeippi menestyy ikkunalaudalla, parvekkeella ja amppelissa sekä valoisalla paikalla ulkona. Kasvin voi idättää siemenestä, itämisaika on 2–3 viikkoa 20 °C:ssa. Kylvö tehdään yleensä tammi-kesäkuussa. Kasvi lisääntyy helposti myös pistokkaasta, ja juurruttaminen on helppoa. Kasvia tulisi nyppiä n. 5 viikon välein ja myös leikata, jolloin haaroittuminen on runsaampaa. Kukkimaan kasvia ei kannata päästää, sillä kukat vievät värikkyyden lehdistä. Värikkyyttä heikentää myös liian typpipitoinen lannoitus. Kasvia ei pidä päästää kuivumaan; se viihtyy valoisassa paikassa. Mullan tulisi olla hieman hapanta. Ruukkukasvina isokirjopeippi kasvaa yleensä noin 30 cm:n korkuiseksi[3], mutta onpa se Suomessa kasvanut yli 80 cm korkeaksi pensaaksikin; isossa ruukussa, hyvässä valossa ja hyvin lannoitetussa, kosteassa mullassa. Isokirjopeipin normaali elinikä on muutama vuosi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b USDA, ARS, National Genetic Resources Program: Plectranthus scutellarioides information from NPGS/GRIN Germplasm Resources Information Network. Beltsville, Maryland: National Germplasm Resources Laboratory. Viitattu 11.3.2013. (englanniksi)
  2. Daves Garden
  3. Exotic Garden