Isokimalainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isokimalainen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Puutteellisesti tunnettu [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Yläheimo: Mesipistiäismäiset Apoidea
Heimo: Aitomehiläiset Apidae
Alaheimo: Apinae
Tribus: Bombini
Suku: Kimalaiset Bombus
Alasuku: Bombus
Laji: magnus
Kaksiosainen nimi

Bombus magnus
Vogt, 1911[2]

Katso myös

  Isokimalainen Wikispeciesissä
  Isokimalainen Commonsissa

Isokimalainen (Bombus magnus) on suurikokoinen kimalaislaji. Kuningattarella on keltainen etuselkä ja leveä keltainen poikkivyö takaruumiissa. Etuselässä sillä on keltaista karvoitusta, joka ulottuu pitkälle siiven tyvisuomun alapuolelle. Takaruumiin kärki on valkoinen. Koiras on kuningatarta keltaisempi. Kuningatar on pituudeltaan 19–22 millimetriä, työläinen 11–17 millimetriä ja koiras 14–16 millimetriä.[3]

Isokimalainen käyttää hyvin monia kasvilajeja etsiessään mettä ja siitepölyä. Se tekee pesänsä vanhoihin maanalaisiin myyränkoloihin. Suomessa lajia esiintyy harvinaisena maan etelä- ja länsiosissa.[3]

Jotkut tutkijat pitävät isokimalaista edelleen vain mantukimalaisen värimuotona.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rasmont, P., Roberts, S., Cederberg, B., Radchenko, V. & Michez, D.: Bombus magnus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.12.2021. (englanniksi)
  2. a b Isokimalainen – Bombus magnus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 3.12.2021.
  3. a b c Parkkinen, Seppo & Paukkunen, Juho & Teräs, Ilkka: Suomen kimalaiset, s. 134–135. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.