Isojoki (joki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isojoki
Lapväärtinjoki
Alkulähde Lauhanvuori, Kauhajoki ja Isojoki[1]
Laskupaikka Pohjanlahti, Kristiinankaupunki
Maat Suomi
Pituus 75[2] km
Valuma-alue 1 089 km²

Isojoki tai Lapväärtinjoki on Lapväärtinjoen vesistön kaakkois-lounaissuuntaisesti Isojoen, Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla virtaava 75 kilometriä pitkä joki. Joki saa alkunsa Isojoen ja Kauhajoen rajalla sijaitsevalta Lauhanvuoren alueelta. Kristiinankaupungissa jokea nimitetään Lapväärtinjoeksi (ruots. Lappfjärds å) ja Isojoen kunnan alueella puolestaan Isojoeksi.[2] Joen valuma-alue ulottuu myös Teuvan, Kauhajoen ja Honkajoen alueille.[3]

Joen valumapinta-ala on 1 089 neliökilometrin kokoinen ja tästä alasta 13,7 prosenttia on peltoja. Valuma-alueen suurin järvi on 48 hehtaarin kokoinen Kangasjärvi Isojoen kunnan alueella. Joki on yläjuoksulla kapea, paikoittain puromainenkin. Alajuoksulla joki puolestaan on pengerretty ja ruopattu. Isojoen virtaamat ja vedenlaatu ovat tasaisempia kuin muissa länsisuomalaisissa virtavesistöissä johtuen joen pohjavesivaikutteisuudesta. Joessa on ainoastaan muutama pohjapato ja Peruksen voimalaitospato.[2]

Isojoen suurimpia sivuhaaroja ovat Isojoen länsiosista alkunsa saava Kärjenjoki (alajuoksullaan Lapväärtissä ruots. Lillån), Teuvan eteläosasta alkunsa saava ja alajuoksullaan Karijoen alueella virtaava Karijoki sekä Kauhajoen lounaisosista alkunsa saava ja alajuoksultaan Isojoen koillisosissa virtaava Heikkilänjoki.[3]

Eliölajisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen eliölajisto on monimuotoinen ja siellä elää uhanalaisia lajeja, kuten jokihelmisimpukka. Isojokeen nousee meritaimenta ja harjusta sekä siikaa alajuoksulle. Kirkkaissa latvaosien lähdepuroissa esiintyy purotaimenta. Lisäksi joessa on melko vahva nahkiaiskanta. Joen meri- ja purotaimen kantaa lisääntyy luonnollisesti, ja näitä onkin käytetty meritaimenten istutuksiin Länsi- ja Etelä-Suomen vesiin. Isojoki kuuluu Natura 2000 -verkostoon.[2]

Isojoki on Suomen mittakaavassa yksi harvoista ja Selkämeren rannikon joista ainoa, jossa on jäljellä meritaimenen luonnonkanta.[4] Isojoen meritaimenkanta (ISO) on erittäin uhanalainen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauhanvuori Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.10.2010.
  2. a b c d Lapväärtin-Isojoki Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.10.2010.
  3. a b Linkki karttanäkymään Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 14.3.2016.
  4. Meritaimenkantojen tila Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Viitattu 10.10.2010.
  5. Viljelykantarekisteri: Isojoki (PDF) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Viitattu 10.10.2010.