Iso vaalee

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Iso Vaalee)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. VR:n dieselveturista katso Dr16.
Iso vaalee
Iso -vaalee.jpg
Ohjaaja Veikko Kerttula
Käsikirjoittaja Veikko Kerttula
Perustuu Veijo Meren romaaniin Jääkiekkoilijan kesä (1980)
Tuottaja Tapio Suominen
Säveltäjä Heikki Valpola
Kuvaaja Pekka Aine
Leikkaaja Marjatta Niiranen
Lavastaja Asko Apajalahti
Pääosat Kirsti Otsamo
Kimmo Tuppurainen
Risto Salmi
Kaarina Perola
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Sateenkaarifilmi Oy
Ensi-ilta 21. tammikuuta 1983
Kesto 91 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 1 933 260 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Iso vaalee on Veikko Kerttulan ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1983.

Elokuva perustuu Veijo Meren romaaniin Jääkiekkoilijan kesä (1980) ja noudattaa varsin tarkkaan alkuperäistekstiä. Elokuva sijoittuu 1950-luvun Hämeenlinnaan, aiheena on kolmikymppisen ”Ison vaaleen” eli Salme Isolan sielunelämä ja hänen suhteensa nuoreen jääkiekkoilijaan Illuun.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"...sillä on kesäloma, sillä on sandaalit ja hame." Miehet puhuvat Isosta vaaleesta eli Salme Isolasta ravintolan terassilla. Tuo kiehtova kaunotar hulmuavine hiuksineen on lumonnut varuskuntakaupungin uroot, mukaan luettuna nuoren jääkiekkoilijan, Illun. Hän ei tosin tuo itseään erityisemmin tykö Salmelle, kun tämä saapuu terassille kapteeni Kurjenmatkan seurassa. Terassille pyrkii myös 32-vuotias Unto eli Uti, Salmen ikätoveri ja entinen miesystävä. Kurjenmatka taasen yrittää epätoivoisesti valloittaa Salmen, päästä blondin suosioon. Ollaan 1950-luvun puolenvälin Suomessa, suursodasta on kulunut kymmenisen vuotta ja kaikilla on omat sotakokemuksensa tuoreessa muistissa. Uti kertoo tietävänsä totuuden Portinhoikan taistelusta. Seuraa Utin ja Kurjenmatkan välistä suukopua. Pian Salme on Utin kanssa kahden, Illu on jäänyt istumaan naapuripöytään yksin ja Salme pyytää häntä liittymään seuraan.

Illan tullen Illu palaa kotiinsa, joka on parakki hänen isänsä johtamalla suotyömaalla. Paikalla on vain keittäjätär, jonka kanssa Illu päätyy sänkyyn. Yöllä Uti tapetaan. Kurjenmatka puolestaan mouruaa Salmen perään. Aamulla Illun isä ilmoittaa jättävänsä taloudellisesti kannattamattoman suotyömaan ja lähtevänsä Urjalaan. Illu taasen on lähdössä "Salmisen leirille" Salmen kanssa. Isolla vaaleella on Volkswagen Kupla, jolla hän ja Illu käyvät hautausmaalla ja kirkossa. Siellä Salme hetken aikaa näkee Illun Utin hahmossa. He poikkeavat myös Salmen edesmenneen isotädin autiotalossa, jossa Salme alkaa muistella lapsuuttaan. Peuhatessaan kedolla Illu ja Salme päättävät mennä kihloihin; avioliitosta Salme ei kuitenkaan ole järin kiinnostunut. Matka jatkuu suomökille ja sieltä edelleen Aulangolle. Kerros kerrokselta Salme avaa menneisyyttään Illulle.

Uti haudataan vaatimattomin menoin. Paikalla ovat vainajan äiti ja sisko sekä parhaat ystävät. Kapteeni Kurjenmatka pitää pienen muistopuheen haudan reunalla. Hautajaisten jälkeen Salme ja Illu menevät Salmen asuntoon, jossa he ensi kertaa rakastelevat. Aktin aikana Salme puhuu puhelimessa Kurjenmatkan kanssa. Hän sopii lähtevänsä tämän kanssa Aulangolle syömään, mistä Illu raivostuu. Suoritettuaan aktin hän paiskaa kihlasormuksensa lattialle ja häipyy Salmen asunnosta ovet paukkuen. Suoparakiltaan Illu soittaa Salmelle Aulankoon, hän pyytää tätä ottamaan kihlasormuksensa sormesta ja jättämään sen puhelinkoneen päälle. Hetken kuluttua Illu soittaa ravintolan henkilökunnalle ja pyytää heitä hakemaan sormuksen talteen. Aamulla Salmella on hillitön krapula. Hän pyytää Illua tulemaan luokseen: nuorimies lähtee hevoskärryllä Salmen luo.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirsti Otsamo Ison vaaleen roolissa.
 Kirsti Otsamo  … Salme Isola, "Iso vaalee"  
 Kimmo Tuppurainen  … Illu  
 Risto Salmi  … Unto, "Uti"  
 Kaarina Perola  … keittäjä  
 Erkki Ruokokoski  … kapteeni Valdemar Kurjenmatka  
 Antti Litja  … Koivula  
 Kari J. Ristolainen  … Salminen  
 Pekka Saaristo  … Timi  
 Salme Karppinen  … tarjoilija  
 Martti Tschokkinen  … Illun isä  
 Hanna Westerberg  … talonmiehen tytär  
 Ritva Koskensuu  … Unton sisko  
 Soli Labbart  … Unton äiti  
 Matti Ollila  … serenadia laulava kapteeni  
 Keijo Pihlström  … serenadia laulava upseeri  
 Teuvo Rissanen  … serenadia laulava upseeri  
 Uula Laakso  … tappaja  
 Tomi Salmela  … tappaja  
 Kai Salminen  … saksalainen upseeri  
 Simo Aropaltio  … saksalainen kapteeni  

Tuotanto ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meren romaani Jääkiekkoilijan kesä ilmestyi vuonna 1980. Kerttula oli tehnyt aiemmin televisioelokuvia Meren romaanien pohjalta, esimerkiksi Taksikuski (1968), Kaupungin valtaus (1970) ja Äidin kuolema (1974). Iso vaalee on hänen ainoa valkokangastyönsä. Hän siirsi tarinan painopisteen jääkiekkoilijan kasvukivuista naisen muotokuvan suuntaan. Kerttula kertoi halunneensa tehdä "tyylikkään eroottisen elokuvan". Hän kritisoi pornografiaa, jossa nainen on objekti ja teoilla ei ole mitään seuraamuksia.[1]

Iso vaalee kuvattiin 21. kesäkuuta5. elokuuta 1982. Ulkokuvat otettiin enimmäkseen Hämeenlinnassa ja sen ympäristössä. Kuvauspaikkoja olivat muun muassa Aulangon puisto, Parolannummi, Aulangon näköalatasanne ja näköalatorni. Suomökki sijaitsi Janakkalassa Turengin Käpälämäessä. Kirkkokuvia otettiin Pyhän Laurentiuksen kirkolla ja Sipoon vanhassa kirkossa Nikkilässä. Salmen asunnon ulkokuvat otettiin Helsingissä Chydeniuksenkadulla. Myös Tuusulassa kuvattiin.

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso vaalee keräsi teattereissa yli satatuhatta katsojaa.[1]

Barium Video julkaisi Ison vaaleen VHS:nä ja mainosti sitä kohuelokuvana. VHS-laitoksen takakannessa on pääosien esittäjiksi mainittu Kirsti Otsamo ja Antti Litja, vaikka Litjalla oli elokuvassa vain pienehkö sivuosa. Lisäksi takakannen tekstissä on virheellisesti mainittu, että elokuva ajoittuisi ”sotakesään”.

Televisiossa elokuva esitettiin ensi kerran 7. huhtikuuta 1986.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso vaalee sai aikalaiskriitikoilta kohtalaisen vastaanoton. Karjalainen: ”Ison vaaleen voima, veto ja irtonaisuus lepäävät suurelta osin Meren tekstin varassa.” Lehden mukaan näennäisen irrallisista kertomuksista syntyi vahva elämänmaku, kokoavana tekijänä oli päähenkilöiden kehitys. Lehti jatkoi: ”Sisäkertomukset suovat myös mahdollisuuden puheen kontrapunktiseen käyttöön, mikä luo jännitettä äänen ja kuvan välille.” Tamperelaisen Aamulehden mielestä elokuvasta puuttui ”toimiva, taustaa antava, tunnelmaa luova yhteisö.”[2]

Myöhemmässä arviossa todetaan, ettei elokuva ole kestänyt aikaa, eikä sitä ehkä alkujaankaan ymmärtäneet kuin, ne jotka olivat lukeneet Veijo Meren romaanin.[3] Luonnollisen raikkaan eroottisuuden tavoittelu jäi valjuksi yritykseksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suomen kansallisfilmografia 9, sivu 228
  2. Suomen kansallisfilmografia 9, s. 227.
  3. AL: Iso vaalee. Päivän elokuvia, Tv-maailma 40/2012, s. 25.
  4. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 11.10.2012, s. D 7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]