Iso-Äiniön työväentalo
| Iso-Äiniön työväentalo | |
|---|---|
 Iso-Äiniön työväenyhdistyksen talo 1930-luvulla. |
|
| Osoite | Ikosojantie 23, Iso-Äiniö |
| Sijainti | Iso-Äiniö, Asikkala |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1917 |
| Rakennuttaja | Iso-Äiniön Työväenyhdistys ry |
| Runkorakenne | hirsi |
| Julkisivumateriaali | lauta |
| Kerrosluku | 1 |
| Huoneistoala | 192/240 m² |
 |
|
Iso-Äiniön työväentalo oli Asikkalan kunnan Iso-Äiniössä sijainnut työväentalo.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iso-Äiniön työväenyhdistys perustettiin vuonna 1907. Talo rakennettiin vuosien 1914–1917 aikana. Hirret saatiin lähiseudun maanomistajilta lahjoituksina. Yhdistyksen jäsenmäärä vuonna 1937 oli 16.[1]
Alkuvuodesta 1932 työväentalolle murtauduttiin rikkomalla ikkuna. Murtautujat, joita arveltiin Lapuan liikkeen kannattajiksi, tuhosivat talon irtaimistoa: huonekaluja, näyttämön kulisseja, uunien luukkuja ja keittiötarvikkeita, kuten kahvikuppeja ja -pannuja. Lisäksi he naulasivat talon ulko-ovet kiinni. Ilmeisesti syyllisiä ei koskaan saatu selville.[2][3]
Talo oli Asikkalan Sosialidemokraatit ry:n toimitiloina 1990-luvulle saakka. Vuonna 2014 se myytiin uudelle omistajalle.[1]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työväenyhdistys järjesti talossa kokouksia, tansseja ja juhlia. Lisäksi ainakin ennen sotia siellä toimi opintokerho sekä kirjasto, jossa oli 1930-luvulla noin 160 kirjaa. Opintokerhossa opiskeltavia aiheita olivat muun muassa kunnallislait, järjestötyö sekä ”vapaa-aineina” puhe, lausunta ja kertomuksenlukuharjoittelu. Myös näytelmäseura toimi talolla vilkkaasti, ja työväentalon lavalla esitettiin muun muassa Minna Canthin Anna Liisaa.[1][4][5]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talossa oli alun perin 160 m²:n kokoinen juhlasali. 1960-luvulla taloa laajennettiin 80-neliöisellä keittiösiivellä. Toisen lähteen mukaan talon kokonaispinta-ala olisi kuitenkin vain 192 m². Laajennustyöt tehtiin talkoina, ja talkootunteja kertyi yhteensä 500–600. Vanha osa talosta oli hirsirunkoinen, laajennusosa rankorakenteinen. Talo vuorattiin laudoilla ja maalattiin vaaleaksi vuonna 1965. Vuonna 1972 vaihdettiin alkuperäinen pärekatto peltiin. Talossa ei ainakaan vuonna 1982 ollut vesijohtoa tai viemäröintiä, ja se oli puulämmitteinen.[1][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Historia Asikkalan demarit ry. Viitattu 15.11.2022.
- ↑ Hämeen Kansa digi.kansalliskirjasto.fi. 23.2.1932, no 35. Viitattu 15.11.2022.
- ↑ Hämeen Kansa digi.kansalliskirjasto.fi. 15.4.1932, no 70. Viitattu 15.11.2022.
- ↑ a b Båsk-Ekholm, Katia & Häyry, Kaj: Suomen työväentaloja koskeva selvitys. Helsinki: Opetusministeriö, 1982.
- ↑ a b Suomen Sosialidemokraatti digi.kansalliskirjasto.fi. 18.11.1962, no 312. Viitattu 15.11.2022.