Tämä on lupaava artikkeli.

Ise (kaupunki)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ise
(伊勢市)
Okage-yokochōn kaupunginosaa Naikūn etupuolella
Okage-yokochōn kaupunginosaa Naikūn etupuolella
Lippu
Lippu
Symboli
Symboli
Isen sijainti Mien prefektuurissa
Isen sijainti Mien prefektuurissa

Ise

Koordinaatit: 34°29′15″N, 136°42′33.5″E

Valtio Japani
Alue Kansai
Prefektuuri Mie
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 208,35[1] km²
Väkiluku (2017) 128 701[2]
 – Tiheys 617,7 as./km²
Aikavyöhyke UTC+9








Ise (jap. 伊勢市, Ise-shi) on Japanin kaupunki Honshūn saaren eteläosassa Mien prefektuurissa Tyynenmeren rannikolla. Kaupungissa on 128 701 asukasta (vuonna 2017),[2] ja sen pinta-ala on 208,35 neliökilometriä.[1] Se sijaitsee Kiin niemimaan itäosassa Isenlahden rannalla.

Kaupunki tunnetaan erityisesti Ise-jingūn pyhäköstä, joka on Japanin šintolaisista pyhäköistä kaikkein merkittävin. Kaupunki onkin suosittu matkailu- ja pyhiinvaelluskohde, ja sen historia on kiinteästi sidoksissa pyhäkön historiaan.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ise sijaitsee Mien prefektuurin keskiosassa Isen tasangon eteläreunalla Isenlahden rannalla. Kaupungin pohjoispuolella avautuvaan lahteen laskevat Miya-, Isuzu- ja Setajoet; eteläosastaan kaupungin alue on vuoristoista ja siellä kohoaa muun muassa Asamavuori.[1]

Ise rajautuu idässä Toban kaupunkiin, kaakossa Shiman kaupunkiin, etelässä Minamiisen kauppalaan sekä lännessä Watarain, Tamakin ja Meiwan kauppaloihin.[3] Suuri osa kaupungin alueesta kuuluu Ise-Shiman kansallispuistoon, joka käsittää myös Isen pyhäkön metsäalueet.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shinto-linjan raitiovaunu Isessä 1900-luvun alkupuolella

Isen kaupunki on kasvanut Isen pyhäkön ympärille. Pyhäkkö on lukuisine alipyhäkköineen levittäytynyt laajalle alueelle, mutta tärkeimmät pyhäkköalueet (Naikū eli ”sisempi pyhäkkö” ja Gekū eli ”ulompi pyhäkkö”) sijaitsevat noin viiden kilometrin etäisyydellä toisistaan. Isestä tuli Heian-kaudelta lähtien suosittu pyhiinvaelluskohde, ja pyhäkköalueiden edustalle kehittyikin kaupunkiasutusta, toisistaan aina Meiji-kaudelle vuoteen 1889 saakka erilliset kylät Uji (jap. 宇治) ja Yamada (jap. 山田).[5][6] Ne yhdistettiin Ujiyamadan kauppalaksi (jap. 宇治山田町, Ujiyamada-chō).[7]

Kaupungin kehittyminen vauhdittui 1800–1900-lukujen vaihteessa. Nagoyasta Iseen johtava Sangū-rautatielinja avattiin vuonna 1897 ja sittemmin lakkautettu raitiovaunuverkko (Shinto-linja) vuonna 1903. Muutaman vuoden kuluttua vuonna 1906 perustettiin Ujiyamadan kaupunki (jap. 宇治山田市, Ujiyamada-shi). Vanha nimi pysyi käytössä vuoteen 1955 saakka, kun laajan kuntaliitoksen myötä paikkakunnan nimeksi vaihdettiin pyhäkön nimenä laajalti tunnettu Ise. Kaupungin hallinto järjestettiin uudelleen vuonna 2005, kun siihen liitettiin Futamin ja Obatan kauppalat sekä Misonon kylä.[7][6]

Politiikka ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isen kaupungin hallinnossa ylintä päätösvaltaa harjoittavat kaupunginjohtaja ja kaupunginvaltuusto. Molemmat valitaan vaaleilla.[8] Kaupunginjohtajana toimii Ken’ichi Suzuki (kausi 2013–2017).[9] Kaupunginvaltuustossa on 28 jäsentä, jotka ovat järjestäytyneet useaan ryhmittymään. Niistä poliittisten puolueiden ulkopuolella toimivat Shiseijuku (7 jäsentä), Shinpū Ise (6 jäsentä), Shinsei Ise (4 jäsentä) ja Seiyūkai (3 jäsentä); loput kaupunginvaltuutetut (8 jäsentä) kuuluvat viiteen puolueeseen.[10] Valtuutetuista kaksi on naisia.[11] Kaupunginjohtajan ja -valtuuston vaaleissa vuonna 2013 äänestysprosentti oli 61,2.[12]

Japanin alahuoneen vaaleissa Ise kuuluu Mien prefektuurin 5. vaalipiiriin.[13] Mien prefektuurinvaltuuston vaaleissa se muodostaa oman vaalipiirinsä, josta valitaan neljä valtuutettua.[14]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akafuku-makeisvalmistajan liike Isessä

Isessä toimii noin 7 000 yritystä tai toimipistettä, joissa työskentelee runsaat 60 000 henkeä (vuonna 2014). Tämä on 8,5 prosenttia Mien prefektuurin yrityksistä. Merkittävimmät elinkeinoelämän alat ovat tukku- ja vähittäiskauppa (27,7 prosenttia yrityksistä ja 21,4 prosenttia työvoimasta), majoitus- ja ravintolapalvelut (12,8 prosenttia yrityksistä ja 11,0 prosenttia työvoimasta) sekä tavaranvalmistus (8,3 prosenttia yrityksistä ja 17,2 prosenttia työvoimasta). Valtaosa (61,2 prosenttia) on 1–4 hengen pienyrityksiä.[15] Kaupungissa päämajaansa pitäviä yrityksiä ovat esimerkiksi makeisvalmistaja Akafuku,[16] kosmetiikkayhtiö Mikimoto seiyaku[17] ja elektroniikkayritys Noritake Itron.[18] Tehdas kaupungissa on muiden muassa Sinfonia Technology -elektroniikkavalmistajalla,[19] Murata kikai -konevalmistajalla,[20] Kyoceralla,[21] Yokohama-rengasvalmistajalla[22] ja NGK:lla.[23]

Isen pyhäkön kaupunkiin tuomilla matkailijolla ja pyhäkön 20 vuoden välein tapahtuvalla uudelleenrakentamisella on oma vaikutuksensa kaupungin talouteen. Vuoden 1993 uudelleenrakentamisen aiheuttama buumi toi kasvojenkohotuksen Naikūta ympäröivälle alueelle, kun taas 2010-luvulla kaupunki investoi erityisesti Ise-shin rautatieaseman ja Gekūn väliseen alueeseen, joka oli päässyt taantumaan. Esimerkiksi 1990-luvun lopulla alueen kaksi tavarataloa oli suljettu edellisen buumin jälkeisen laskusuhdanteen vuoksi. Vuoden 2013 uudelleenrakentaminen oli Iselle erityisen menestyksekäs, ja sen tuomien matkailijoiden arvioidaan tuottaneen kaupungin taloudelle 241,6 miljardia jeniä.[24][25]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kintetsu-rautateiden Ujiyamadan rautatieasema

Iseä palvelee usea rautatielinja. JR Tōkain Sangū-linja liittää kaupungin Nagoyaan noin 80 minuutissa (pikajuna kaisoku Mie). Lähes samaa reittiä Nagoyaan kulkee yksityisen Kintetsu-rautatieyhtiön linja; Isestä on Kintetsu-rautateiden junilla suorat yhteydet myös Kiotoon ja Osakaan. Molempien yhtiöiden junat pysähtyvät Ise-shin rautatieasemalla kaupungin keskustassa.[26][27][28]

Isen liittää Nagoyaan Ise jidōshadō -moottoritie (Ise Expressway). Kaupunkia palvelevat myös esimerkiksi Japanin valtatiet 23 ja 42. Suora linja-autoyhteys Tokioon kestää noin yhdeksän tuntia.[26] Kaupungin ja sen lähialueiden sisäistä linja-autoliikennettä harjoittavat Mie kōtsū[29] ja Isen kaupunki (Okage-basu-palvelubussi).[30]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isen kaupungissa on 128 701 asukasta, jotka jakautuvat 54 779 kotitalouteen (tammikuussa 2017). Miehiä asukkaista on 60 971, naisia 67 730. Ulkomaalaisia kaupungissa asuu yhteensä 838.[2] Kaupungin väestötiheys on 617,7 asukasta neliökilometrillä.

Kaupungin väestö on 1990-luvulta lähtien ollut laskussa, ja vuonna 2040 siellä ennustetaan olevan reilut 90 000 asukasta.[31]

Isen kaupungin väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
137 296
1985
  
138 672
1990
  
138 298
1995
  
138 404
2000
  
136 173
2005
  
134 973
2010
  
130 271
2015
  
127 817
Lähde[31]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isen kaupungin ylläpitämään julkiseen koulujärjestelmään kuuluu 24 ala-astetta[32] ja 12 yläastetta.[33] Lukioita kaupungissa toimii kahdeksan, ja niistä kaksi on yksityisiä.[34] Isessä on myös vuonna 1882 perustettu Kōgakkan-yliopisto, joka toimii šintolaisen filosofian mukaisesti.[35] Yliopistossa voi opiskella muun muassa Japanin historiaa tai kirjallisuutta ja valmistua šintolaiseksi papiksi.[36]

Kaupunkikuva ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naikūn pääpyhäkkö vuoden 1953 uudelleenrakentamisseremonian aikaan
Yksi Naikūn sivupyhäköistä, uusi ja vielä purkamaton vanha rakennus näkyvissä vierekkäin

Isen kaupunkikuvaa hallitsee Ise-jingūn pyhäkkö, Japanin huomattavin šintolainen pyhäkkö, jolla on edelleen voimakas yhteys keisari-instituutioon. Sinne on pyhitetty yksi keisarillisista regaaleista, Yata no kagami -peili. Pyhäkkö on ollut vuosisatojen ajan myös suosittu pyhiinvaelluskohde, jossa vieraili vuonna 2013 noin 8,8 miljoonaa ihmistä. Sen tärkeimmät rakennukset puretaan ja rakennetaan uudelleen joka 20. vuosi (shikinen sengū); edellinen, 62. uudelleenrakentaminen tehtiin vuonna 2013.[37][38] Tutkijat ovat ajoittaneet pyhäkön perustamisen 300–400-luvuille tai vaihtoehtoisesti myöhemmälle ajankohdalle 600-luvulle riippuen Nihonshoki-kronikan tulkinnasta.[39]

Ise-jingū käsittää laajan alueen ja yhteensä 125 erillistä pyhäkköä, lukuisia muita rakennuksia ja metsä- ja maatalousalueita. Tärkeimmät pyhäkköalueet ovat Gekū eli ”ulompi pyhäkkö” Isen keskustan yhteydessä ja Naikū eli ”sisempi pyhäkkö” keskustan kaakkoispuolella. Ulompaan pyhäkköön (virallisemmin Toyouke-daijingū) on pyhitetty Toyouke-ōmikami, viljelyn ja teollisuuden kami, sisempään pyhäkköön (virallisemmin Kōtaijingū) vuorostaan Amaterasu, auringon kami ja keisarisuvun esiäiti. Pyhäköiden käsittelemättömästä puusta rakennetut, harjakattoiset rakennukset edustavat yksinkertaista ja koristelematonta shinmei-zukuri-tyyliä, jonka juuret ovat Kofun-kauden arkkitehtuurissa.[5][40][41] Isen pyhäkköön liittyvää historiaa ja kulttuuria esitellään useassa museossa: historiallinen museo (Jingū-chōkokan), taidemuseo (Jingū-bijutsukan) ja maatalousmuseo (Jingū-nōgyōkan) sijaitsevat puistoalueella kaupungin keskustan itäpuolella.[42] Gekūn yhteyteen valmistui vuorostaan vuonna 2012 uudelleenrakentamisperinnettä esittelevä Sengūkan-museo.[43]

Sisemmän pyhäkön ohi virtaavan Isuzujoen ylittää puinen Ujibashi-silta. Sen edustalla on Oharai-machin kaupunginosa, jonka läpi kulkevan kadun varrella on lukuisia ravintoloita ja matkamuistoliikkeitä. Kaupunginosan keskiosassa sijaitsee Okage-yokochō, Edo-kauden ja Meiji-kauden tyyliin entistajan pyhäkönaluskaupunkia muistuttamaan rakennettu alue. Siellä on myös Isen pyhiinvaellusta käsittelevä museo Okageza. Toinen historiallinen kaupunginosa on Setajoen varrella Ise-shin rautatieaseman koillispuolella sijaitseva Kawasakin kauppiaskortteli, jota kutsuttiin ”Isen keittiöksi”. Yleisölle avoinna on esimerkiksi Ise-Kawasakin kauppiastalo, joka toimi Edo-kaudella alkoholimyymälänä.[41]

Entisen Futamin kauppalan keskusta Futaminoura sijaitsee meren rannalla Isen keskustan itäpuolella. Iseen tulevat pyhiinvaeltajat kävivät siellä puhdistautumassa. Futami Okitama-jinjan pyhäkölle johtavan kadun ja mäntyjen reunustaman rannan varrella on useita vanhoja majataloja (ryokan), joista Hinjitsukan on avattu museoksi. Pyhäkön vetonaula on merestä nouseva Meotoiwa-kivipari, joka on solmittu yhteen paksulla shimenawa-köydellä. Kiviparin katsotaan symboloivan avioliittoa.[41]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ise-udon-nuudeleita Okage-yokochōssa

Kaupungin elämää rytmittävät paitsi Isen pyhäkön kahdennenkymmenen vuoden välinen uudelleenrakentaminen myös lukuisat pyhäkköön liittyvät festivaalit (matsuri) ja erilaiset rituaalit, joita on yli 1 500.[44] Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: päivittäiset ja vuosittaiset, pyhäkön aikatauluun kuuluvat rituaalit, satunnaiset esimerkiksi keisariperheen hyväksi suoritetut rituaalit ja uudelleenrakentamiseen liittyvät rituaalit. Vuosittain toistuvista seremonioista tärkein on riisin sadonkorjuuseen kytkeytyvä Kannamesai.[38] Lukuisiin muihin kaupungissa järjestettäviin tapahtumiin kuuluu muiden muassa Ise-matsuri syyskuun viimeisenä viikonloppuna.[45]

Paikalliseen ruokakulttuuriin kuuluu Ise-udon, tavallisia udon-nuudeleita paksummat ja pitkään keitetyt nuudelit, jotka tarjoillaan tummassa ja makeahkossa keitossa tavanomaisimmin kevätsipulin kanssa. Annoksen sanotaan saaneen alkunsa ennen Edo-kautta alueen maanviljelijöiltä, ja se tuli suosituksi, kun ravintolat ryhtyivät tarjoilemaan sitä pyhiinvaeltajille. Muita Isen alueen erikoisuuksia ovat erilaiset merenelävät, kuten osterit, Ise-ebi-hummeri (Panulirus japonicus) ja hai (samenotare), merenelävien kanssa tarjottu riisi (kaimeshi) ja tonnikalasushi (tekone-sushi), joka oli alun perin kalastajien lounasruoka.[46][47] Paikallisia pyhiinvaeltajille tarjoiltuja makeisia on lukuisia; niistä tunnetuin on Akafuku-yhtiön valmistama punainen, azukipaputahnalla päällystetty Akafuku-mochi.[48]

Monet Isen perinteisistä käsityötuotteista liittyvät tavalla tai toisella Isen pyhäkköön. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi pyhäkön uudelleenrakentamisessa käytetyn puutavaran ylijäämästä valmistetut puuveistokset, lakkatyöt (shunkeinuri), Isen pyhäkön pienoismallit, paperilyhdyt ja matkamuistoiksi valmistetut lelut. Ise-washia eli Isessä valmistettua paperia käytetään erityisesti pyhäkön tarpeisiin muun muassa ofuda-amulettien muodossa.[49]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c 伊勢市のプロフィール 伊勢市役所. Viitattu 18.2.2017.
  2. a b c 人口統計情報 伊勢市役所. Viitattu 18.2.2017.
  3. The Hometown of the Japanese Spirit: Ise Tourism Guide Ise City Tourist Association. Viitattu 18.2.2017.
  4. 伊勢志摩国立公園 環境省 中部地方環境事務所. Viitattu 18.2.2017.
  5. a b Teeuwen & Breen 2017, s. 1–2.
  6. a b 伊勢[市] 世界大百科事典 第2版 / Kotobank. Viitattu 19.2.2017.
  7. a b 伊勢市のおいたち 伊勢市役所. Viitattu 19.2.2017.
  8. 市議会の概要 伊勢市役所. Viitattu 28.2.2017.
  9. 伊勢市の市長・副市長 伊勢市役所. Viitattu 28.2.2017.
  10. 会派・委員会等名簿 伊勢市役所. Viitattu 28.2.2017.
  11. 議員名簿 伊勢市役所. Viitattu 28.2.2017.
  12. 伊勢市長、伊勢市議会議員選挙開票結果 伊勢市役所. Viitattu 28.2.2017.
  13. 衆議院小選挙区図 四日市市選挙管理委員会事務局. Viitattu 28.2.2017.
  14. 三重県選挙管理委員会 三重県庁. Viitattu 28.2.2017.
  15. 平成26年経済センサス-基礎調査結果概要 伊勢市役所. Viitattu 19.2.2017.
  16. 会社概要 Akafuku Co., Ltd. Viitattu 19.2.2017.
  17. Company Overview Mikimoto Cosmetics. Viitattu 19.2.2017.
  18. Corporate Profile Noritake Itron Corporation. Viitattu 19.2.2017.
  19. Plants Sinfonia Technology Co., Ltd. Viitattu 19.2.2017.
  20. 国内ネットワーク Murata Machinery, Ltd. Viitattu 19.2.2017.
  21. 三重伊勢工場 Kyocera Corporation. Viitattu 19.2.2017.
  22. 三重工場(MP) CSRレポート The Yokohama Rubber Co., Ltd. Viitattu 19.2.2017.
  23. 本社・主要工場へのアクセス NGK Spark Plug Co., Ltd. Viitattu 19.2.2017.
  24. Teeuwen & Breen 2017, s. 5.
  25. 20年ぶり伊勢神宮で「式年遷宮」 経済効果は2416億円 J-CAST. Viitattu 19.2.2017.
  26. a b みちのり Ise City Tourist Association. Viitattu 18.2.2017.
  27. JR東海の路線図 Central Japan Railway Company. Viitattu 18.2.2017.
  28. 近鉄特急のご案内 Kintetsu Railway Co., Ltd. Viitattu 18.2.2017.
  29. 伊勢・度会~鳥羽・南伊勢・志摩路線図 Mie Kotsu Co.,Ltd. Viitattu 18.2.2017.
  30. おかげバス 伊勢市役所. Viitattu 18.2.2017.
  31. a b 伊勢市の5歳年齢階級別人口の推移 ecitizen.jp. Viitattu 19.2.2017.
  32. 市立小学校一覧 伊勢市役所. Viitattu 18.3.2017.
  33. 市立中学校一覧 伊勢市役所. Viitattu 18.3.2017.
  34. 三重県伊勢市の高校一覧 伊勢市役所. Viitattu 18.3.2017.
  35. University Overview Kogakkan University. Viitattu 18.3.2017.
  36. Undergraduate Schools, Graduate Schools, and Specialist Course Kogakkan University. Viitattu 18.3.2017.
  37. Teeuwen & Breen 2017, s. 1–4.
  38. a b Rituals and Ceremonies Jingushicho (Jingu Administration Office). Viitattu 11.3.2017.
  39. Teeuwen & Breen 2017, s. 9–10.
  40. History and Typology of Shrine Architecture Encyclopedia of Shinto. Viitattu 11.3.2017.
  41. a b c Ise Tour Guide Ise City Tourist Association. Viitattu 11.3.2017.
  42. アクセス 神宮の博物館. Viitattu 11.3.2017.
  43. Sengu Museum Ise Toba Shima Travel Guide. Viitattu 11.3.2017.
  44. About Ise Jingu Jingushicho (Jingu Administration Office). Viitattu 11.3.2017.
  45. Seasonal Events > Autumn Ise City Tourist Association. Viitattu 11.3.2017.
  46. Local Food Ise City Tourist Association. Viitattu 11.3.2017.
  47. Ise Udon kyodoryori-story, Ltd.. Viitattu 11.3.2017.
  48. Sweets Ise City Tourist Association. Viitattu 11.3.2017.
  49. 三重の伝統工芸品(伊勢志摩地域) 三重県庁. Viitattu 11.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]