Isdalenin nainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isdalenin laakson maastoa.

Isdalenin nainen (norj. Isdalskvinnen) on Isdalenin laaksosta Norjasta läheltä Bergenin kaupunkia 29. marraskuuta 1970 löytynyt tähän saakka tunnistamattoman naisen ruumis. Ruumis oli palanut, minkä lisäksi ruumiin tunnistamista mahdollisesti helpottavat merkit oli poistettu. Myöhemmässä tutkimuksissa selvisi, että nainen oli matkustanut ennen kuolemaansa useissa Norjan eri kaupungeissa vähintään kahdeksaa eri väärää henkilöllisyyttä käyttäen. Esimerkiksi ruumiin hampaista tehtyjen tutkimusten pohjalta tiedetään myös, että nainen oli todennäköisesti peräisin Skandinavian ulkopuolelta. Tapauksen eri yksityiskohdat ovat johtaneet teorioihin naisen taustoista ja hänen on esimerkiksi epäilty olleen vakooja. Tapauksen tutkinta lakkasi alun perin, koska sitä pidettiin itsemurhana ja tapauksen johtolangat eivät johtaneet naisen henkilöllisyyden selviämiseen. Norjan yleisradioyhtiö NRK ja Norjan poliisi aloittivat uudet yritykset naisen henkilöllisyyden selvittämiseksi vuonna 2016.

Löytöpaikka, ruumis ja ruumiinavaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ruumiin löytöpaikka
Ruumiin löytöpaikka

Isdalenin naisen ruumis löytyi 29. marraskuuta 1970. Tuolloin 12-vuotias tyttö, hänen siskonsa ja perheen isä olivat retkeilemässä Isdalenin laaksossa muutaman kilometrin päässä Bergenin kaupungista. Perhe oli kulkenut hieman tavallisesta reitistä sivuun mäen päälle, jonne retkeilijät suuntasivat vain harvoin. Tyttö saapui metsäaukealle, josta hän löysi Isdalenin naisen ruumiin selällään kahden suuren kiven välistä. Ruumis oli palanut ja se oli niin sanotussa nyrkkeilijäasennossa, joka on tyypillinen palaneille ruumiille ja jossa kädet ovat kohonneet yläruumiin eteen. Perhe palasi takaisin kaupunkiin kiertäen Svartediket-järven ympäri.[1]

Tutkijat ja poliisi olivat paikalla jonkin aikaa ruumiin löytymisen jälkeen. Ruumiin ohella löydettiin naisen mukanaan tuomiaan esineitä, jotka olivat nekin palaneet. Niiden joukossa oli vaatteiden jäänteitä, sateenvarjo, kaksi sulanutta vesipulloa, puolillaan ollut Kloster Liqueur -merkkinen likööripullo ja mahdollisesti passin muoviset kuoret. Pian huomattiin, että tulen säästämistä esineistä oli poistettu tunnistamisen mahdolliseksi tekeviä osia. Esimerkiksi vaatteiden ja jopa muovipullojen pohjan tuote-etiketit olivat poissa.[1]

Isdalenin naisen ruumiinavauksessa löydettiin unilääkkeenä käytettävää fenobarbitaalia, jota nainen oli ottanut useina annoksina ennen kuolemaansa. Lääke ei kuitenkaan yksin ollut hänen kuolinsyynsä. Ne saattavat olla kuitenkin merkki itsemurhasta. Lääke oli otettu tabletteina, joita olisi ollut vaikea syöttää mahdollisen murhan uhrille. Kuolemansyyn todettiin olevan lääke- ja häkämyrkytyksen yhdistelmä. Myös tulen aiheuttamat vammat ovat saattaneet olla mahdollinen kuolinsyy. Maaperästä ruumiin alta löydettiin pieniä pitoisuuksia bensiiniä. Joulukuussa 1970 Bergenin poliisipäällikkö totesi Isdalenin naisen tehneen itsemurhan, jonka mahdolliseksi syyksi hän esitti manian kaltaisen vainoharhaisuuden. Tapauksen tutkinta hiljeni vähitellen ja ruumis haudattiin 5. helmikuuta 1971. Ruumis haudattiin maatumattomassa sinkkiarkussa, jotta se olisi mahdollista siirtää mikäli esimerkiksi naisen omaiset löydettäisiin ulkomailta ja ruumis tulisi siirtää.[1] Norjan yleisradioyhtiö NRK ja Norjan poliisi aloittivat uudet yritykset naisen henkilöllisyyden selvittämiseksi vuonna 2016. Tähän liittyen ruumiinavauksen yhteydessä otetuista ja säilötyistä näytteistä tehtiin DNA-profiili.[2]

Johtolangat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isdalenin nainen tunnettiin vain tapausnumerona 134/70, jota käytetään virallisissa yhteyksissä hänestä edelleen. Bergenin poliisilaitos ei päässyt tutkinnoissaan pidemmälle ja avuksi kutsuttiin lopulta kansallinen rikostutkintapalvelu Kripos. Bergenin poliisin ja Krisposin ohella mukana oli poliisiviranomaisia ympäri Eurooppaa. Tutkinta tuotti ensimmäisen merkittävän löytönsä kolme päivää ruumiin löytymisen jälkeen. Bergenin rautatieasemalta löydettiin kaksi matkalaukkua, joissa toisessa olleista aurinkolaseista saatiin ruumiin sormenjälkeä vastaava sormenjälki. Kun matkalaukkuja alettiin tutkia tarkemmin huomattiin, että myös niistä on poistettu tunnistamisen mahdollistavat merkit. Jopa laukusta löytyneestä hammasharjasta ja kammasta oli poistettu valmistusmerkinnät. Niiden ohella laukusta löytyi useita peruukkeja ja silmälasit, joissa oli linssit ilman vahvuuksia.[1] Muita matkalaukuissa olleita esineitä olivat muutama teelusikka, vaatteita, kosmetiikkaa, tuubi ekseemavoidetta, saksalaista ja norjalaista rahaa, sekä brittiläisiä ja sveitsiläisiä kolikoita.[3] Matkalaukuissa oli myös kaksi merkittävää johtolankaa, kirjoituslehtiö ja kauppakassi.[1]

Kauppakassi on peräisin pienestä Oscar Rørtvedtin jalkinekaupasta Stavangerista. Poliisi haastatteli kauppiaan tuolloin 22-vuotiasta poikaa, joka muisti kaupassa käyneen ulkomaalaisen naisen. Nainen oli käynyt kaupassa kaksi viikkoa aikaisemmin ja hän osti parin tuolloin muodissa olleita sinisiä kumisaappaita. Kenkiä vastaava pari oli löydetty Isdalenista, jolloin vahvistuu myös kaupassa asioineen naisen olleen Isdalenin nainen. Näin saadaan Rørtvedtilta ja muilta kaupan työntekijöiltä myös kuvaus naisen ulkonäöstä. Kenkäkaupan lähellä oli myös hotelli St. Svithun, jonka reseptionisti muisti naisen. Nainen oli viettänyt hotellissa useamman päivän ja hän käytti nimeä Finella Lorck sanoen olevansa kotoisin Belgiasta. Nainen on siis matkannut Bergeniin Stavangerista, mutta poliisi ei löytänyt Bergenin seudun hotelleista ketään samalla nimellä. Poliisi turvautui tutkimaan naisen käsialaa. Naisen oli Stavangerissa täytettävä tuolloin ulkomaalaisilta hotelleihin kirjautuneilta vaadittu lomake ja Kriposin tutkijat vertasivat hänen käsialaansa muihin Norjan hotelleihin viimeisen vuoden aikana kirjautuneisiin ulkomaalaisiin naisiin. Tutkijat tajusivat nyt naisen kiertäneen hotelleja eri kaupungeissa viikkojen ajan. Hän oli käyttänyt vähintään seitsemää eri passia ja Finella Lorck -nimen lisäksi hän oli käyttänyt nimiä Claudia Tielt, Vera Jarle, Alexia Zarna-Merchez, Claudia Nielsen, Genevieve Lancier ja Elisabeth Leenhouwfr. Myöhemmin hänen todettiin olleen myös useissa hotelleissa Pariisisa, jossa hän oli käyttänyt nimeä Vera Schlosseneck. Suurimmassa osassa tapauksia nainen oli sanonut olevansa Belgiasta, mutta Belgian poliisi vahvisti kaikkien hänen käyttämiensä henkilöllisyyksiensä olevan vääriä.[1]

Kauppakassin ohella toinen merkittävä löytö matkalaukusta oli kirjoituslehtiö. Kirjoituslehtiön ensimmäisellä sivulla oli sinisellä kynällä tehtyä kirjoitusta, joka koostui useista koodirivistöistä. Koodin tajuttiin olevan yhteenveto naisen matkoista ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi "N 9 N 18 S" tarkoitti Stavangeria 9. marraskuuta – 18. marraskuuta. Koodin perusteella naisen reitti oli kulkenut Pariisista Stavangeriin, sieltä Bergeniin ja edelleen Trondheimiin, takaisin Stavangeriin ja viimein Bergeniin.[1]

Lehdistö nosti nopeasti esiin teoriat Isdalenin naisen vakoojataustasta. Norjan poliisikin oli samasta syystä yhteydessä Norjan salaisen palvelun kanssa, vaikkakin tämä kiistettiin vuosikymmenien ajan.[1] NRK:n mukaan salainen palvelu oli kiinnostunut etenkin väitteistä, joiden mukaan nainen olisi havaittu seuraamassa uusien rakettien kokeiluja Länsi-Norjassa. Sen selvityksistä ei kuitenkaan voitu tehdä selviä johtopäätöksiä. Kylmän sodan aikana Norjassa toimi esimerkiksi venäläisiä vakoojia. Lisäksi vain kolme vuotta Isdalenin naisen löytymisen jälken Israelin tiedustelupalvelu Mossadin agentit murhasivat terroristiksi erehdyksessä luulemansa algerialaissyntyisen Ahmed Bouchikiin Lillehammerissa.[3] Jotkut uskovat edelleen vakoojateorian selittävän naisen mysteerin.[1]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isdalenin nainen ruumiinrakenteeltaan hoikka, leveälantioinen ja 164 cm pitkä. Hänellä oli pitkä ruskehtavan mustat hiukset, pieni ja pyöreä naama, ruskeat silmät ja pienet korvat. Naisen iäksi arvioitiin alun perin 25–30 vuotta, mutta vuonna 2017 hänen hampaistaan tehtyjen iänmäärityksen perusteella hän oli 36–44-vuotias. Hän on siis syntynyt vuoden 1930 paikkeilla. Naisen hampaita on operoitu useaan otteeseen ja niissä oli useita kultapaikkoja. Neljääntoista hampaaseen oli tehty juurihoito. Kahden etuhampaan välissä oli vako.[2] Kripos ja Bergenin yliopisto teettivät hampaille isotooppianalyysin, jonka tulokset julkaisiin vuonna 2017. DNA- ja käsiala-analyysien mukaan nainen oli peräisin Euroopasta, mutta isotooppianalyysillä naisen todennäköinen kotiseutu saatiin tarkennettua entistä pienemmälle alueelle. Analyysin perusteella nainen on kotoisin todennäköisimmin Itä- tai Keski-Euroopasta, minkä lisäksi hän on muuttanut ehkä hieman ennen toista maailmansotaa edelleen lännemmäksi. Isdalenin naisen elävänä tavanneet sanoivat hänen englannin kieltään heikoksi. Hänen kuultiin puhuvan myös muuta kieltä, jota pidettiin saksana tai flaamina.[4]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Ståle Hansen: The Isdalen mystery NRK. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  2. a b Do you remember this woman? NRK. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  3. a b Helier Cheung: Isdal Woman: The mystery death haunting Norway for 46 years BBC News. BBC. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  4. 'Major breakthrough' in Norway's 46-year-old Isdal woman mystery BBC News. BBC. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)