Isabella Aragonialainen (Portugali, 1271–1336)

Santa Isabel, Rainha de Portugal. Keskiaikainen pyhimysveistos Kuninkaallisessa palatsi, Braga, Portugali. Hänellä on vasemmassa kädessään legendaan kuuluvia ruusuja.

Kuningatar Pyhä Isabellan retaabeli 1500-luvulta, Museu Nacional de Machado de Castro.

Isabella Aragonialainen (myös Elisabet Aragonialainen, Rauhantekijä); (4. tammikuuta 1271 Aljafería palatsi, Zaragoza, Aragonian kuningaskunta – 4. heinäkuuta 1336 Estremozin linna, Alentejo, Portugalin kuningaskunta) oli espanjalainen prinsessa, josta tuli kuningas Dinis I:n puolisona Portugalin kuningatar. Hän on myös Katolisen kirkon pyhimys.

Suku ja koulutus

Isabella oli Aragonian kuningas Pietari III:n ja Sisilian kuningatar Constanza II:n (n. 1249–1302)tytär. Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa olivat Sisilian kuningas Manfred ja Savoijin prinsessa Beatriz. Hänen veljiään olivat Aragonian kuninkaat Alfonso III ja Jaakko II sekä Sisilian kuningas Fredrik II (1272–1337).

Hänet nimettiin isotätinsä Unkari Pyhän Elisabetin mukaan, jonka pyhimyselämäkertaan kuului myös legenda ruusuista. Elisabet sai erittäin hurskaan koulutuksen ja eli lapsuudestaan ​​lähtien kurinalaissta elämää: hän osallistui päivittäin messuun, paastosi ja suoritti muita katumusharjoituksia.

Avioliitto ja lapset

Isabellan avioliitto Portugalin kuningas Dinis I:n kanssa järjestettiin vuonna 1282, heidät kihlattiin kun hän oli 11-vuotias. Hän sai myötäjäisikseen Óbidosin, Abrantesin ja Porto de Mósin kaupungit. Häät vietettiin vasta vuonna 1288, jolloin Denisin oli 26-vuotias ja Isabella 17-vuotias. Runoilija ja valtiomies Dinis tunnettiin lisänimellä "Rei Lavrador, Maanviljelijäkuningas", koska hän istutti suuren mäntymetsän Leirian lähelle estääkseen aluetta uhkaavan maaperän köyhtymisen. Aviomiehen moraali ei ollut paras mahdollinen, tällä oli useita rakastajattaria sekä aviottomia lapsia ja sen parantamiseksi aviovaimo teki kaikkensa rukoilemalla. Diniz ei näytä muuttaneen moraaliaan ennen kuin elämänsä loppupuolella, jolloin kerrotaan Isabellan saanen tämän tekemään katumuksen.

Heille syntyi kaksi lasta:

• Afonso IV, seurasi isäänsä kuninkaana, avioitui Kastilian prinsessa Beatrizin kanssa, heidän tyttärensä prinsessa María de Portugal oli Kastilian kuningas Alfonso XI:n puoliso ja poikansa Pietari I seurasi isäänsä kuninkaana.

• Constanza (1290–1313), avioitui Kastilian kuningas Ferdinand IV:n kanssa.

Santa Isabel de Portugal, Francisco de Zurbarán, n. 1635.

Kuningatar

Isabella omisti elämänsä köyhien auttamiselle, perusti orpokoteja ja suojia kodittomille. Hän myös määräsi hovinaisensa auttamaan heikompiosaisia, mikä aiheutti eripuraa ja paheksuntaa. Legendan mukaan hänen aviomieheltään kätkemänsä leipä muuttui ruusuiksi, jolloin hän vältti paljastumisen köyhien ruokkimiseen, josta hänen aviomiehensä ei pitänyt. Samaa legendaa on kerrottu myös Toledon Pyhästä Casildasta, Unkarin Pyhästä Elisabetista, Viterbon Pyhästä Rosasta ja Liman Pyhästä Rosasta. Myös Dorothea Caesealaisen ja Guadalupen neitsyen (1531) pyhimyslegendat sisältävät tämän aiheen.

Kuningatar Isabella tunnettiin myös rauhantekijänä. Hän sovitteli poikansa Afonso IV:n ja aviomiehensä välisiä kiistoja sisällissodan aikana vuosina 1322–1324, kun Afonso syytti isäänsä aviottomien poikiensa, etenkin Afonso Sanchezin suosimisesta ja julisti vuonna 1323 sodan isälleen. Kuningatar ratsasti henkilökohtaisesti muulilla armeijoiden väliin Alvaladen kentällä ja sovitti näin miehensä ja poikansa välisen uhkaavan sodan.

Leskikuningatar ja pyhimys

Kuningas Diniz kuoli vuonna 1325, ja poika seurasi häntä valtaistuimelle Afonso IV:nä. Leskikuningatar vetäytyi vuonna 1314 perustamaansa klarissalaisten luostariin Coimbraan, luovutti pyhiinvaelluksellaan Santiago de Compostelan katedraaliin kruununsa ja hän otti fransiskaanien kolmannen sääntökunnan maallikkonunnan asun haluten omistaa loppuelämänsä syrjäytyneille köyhille ja sairaille. Mutta hänet kutsuttiin jälleen toimimaan rauhantekijänä.

Portugalin Pyhä Isabella, José Gil de Castro 1820.

Vuonna 1336 Afonso IV marssitutti joukkonsa Kastilian kuningas Alfonso XI:ta vastaan, jolle hän oli naittanut tyttärensä, prinsessa María de Portugalin ja joka oli laiminlyönyt ja kohdellut kaltoin puolisoaan. Korkeasta iästään ja heikosta terveydestään ​​huolimatta leskikuningatar vaati kiirehtimistä Estremoziin, johon molempien kuninkaiden armeijat oli koottu. Hän lopetti jälleen taistelun ja neuvotteli rauhanehdot. Heti kun hänen tehtävänsä oli täytetty, hän kuoli 65-vuotiaana kuumeeseen 4. heinäkuuta 1336 Estremozin linnassa.

Kuningatar Pyhä Isabellan sarkofagi Santa Clara-a-Novam luostarissa Coimbrassa, mestari Pero.

Kuningatar Isabella haudattiin Coimbran Santa Clara-a-Novam klarissalaisluostarin kirkkoon, ja hänen kuolemaansa seurasi ihmeitä. Hänet julistettiin autuaaksi vuonna 1516. Kun hänen hautansa avattiin jäännösten siirtämistä varten vuonna 1612, niiden huomattiin olevan maatumattomat.

Paavi Urbanus III kanonisoi kuningatar Isabellan pyhmykseksi vuonna 1625. Hänen muistopäivänsä on 8. heinäkuuta. Hänet tunnetaan nimellä Portugalin Pyhä Elisabet tai Santa Isabel Rainha de Portugal.