Isä Damien
Isä Damien eli Molokain Pyhä Damien, alkuperäisnimeltään Joseph de Veuster (3. tammikuuta 1840 Tremelo, Belgia – 15. huhtikuuta 1889 Molokai, Havaiji) oli belgialainen pappi, joka teki lähetystyötä Havaijin leprapotilaiden keskuudessa ja pääsi katolisen kirkon pyhimykseksi.[1]
Isä Damien syntyi vanhempiensa seitsemästä lapsesta nuorimpana. Hän opiskeli Braine-le-Comtessa ja liittyi vuonna 1858 Leuvenissa Jeesuksen ja Marian Pyhien Sydänten kongregaatioon. Hän lähti Havaijille vuonna 1863, saapui Honoluluun vuonna 1864 ja sai samana vuonna pappisvihkimyksensä. Häntä liikuttivat Molokain Kalaupapaan karkotettujen leprapotilaiden huonot olot, joten hän otti vapaaehtoisesti vastuun leprasiirtolasta. Hän tarjosi sairastuneille henkistä, fyysistä sekä hengellistä tukea ja paransi monilla hankkeilla potilaiden oloja. Kuudestatoista Molokailla viettämästään vuodesta kuutena hän sai muilta papeilta apua. Veden- ja ruoansaannin sekä elinolojen parantamisen lisäksi Damien perusti kaksi orpokotia. Vuonna 1884 hän sairastui itse lepraan, mutta ei suostunut poistumaan. Hänet haudattiin leprasiirtolan alueille hänen pyyntönsä mukaisesti, mutta hänen jäänteensä siirrettiin Leuveniin vuonna 1936. Vuonna 1995 hänen oikea kätensä palautettiin alkuperäiseen hautaan.[1]
Robert Louis Stevenson omisti Damienille tunnetun häntä puolustavan kirjoituksen haastateltuaan havaijilaisia vuonna 1889. Vuonna 1965 Damienin patsas sijoitettiin United States Capitolin National Statuary Halliin. Damien julistettiin autuaaksi vuonna 1995 ja kanonisoitiin vuonna 2009.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Saint Damien of Molokai Britannica
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isä Damien Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
