Ambrosius (metropoliitta)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Isä Ambrosius)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ambrosius
Metropoliitta Ambrosius heinäkuussa 2012
Metropoliitta Ambrosius heinäkuussa 2012
Henkilötiedot
Koko nimi Risto Tapani Jääskeläinen
Syntynyt10. elokuuta 1945 (ikä 78)
Tohmajärvi, Suomi
Vanhemmat Edvard Jääskeläinen
Henni Jääskeläinen o.s. Rautiainen
Muut tiedot
Koulutus teologian maisteri v. 1968
valtiotieteiden maisteri v. 1972

Ambrosius (siviilinimeltään Risto Tapani Jääskeläinen, s. 10. elokuuta 1945 Tohmajärvi) on eläkkeellä oleva Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta. Hän toimi hiippakunnan piispana vuosina 2002-2017.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metropoliitta Ambrosius puhuu Uspenskin katedraalissa itsenäisyyspäivänä 2004.


Risto Jääskeläinen, Ambrosius syntyi 10.08.1945 Tohmajärven Vatalan kylässä. Koti oli vauras maalaistalo. Tohmajärvellä käydyn keskikoulun jälkeen hän kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1964.

Luterilaisessa kodissa Ambrosius kasvoi valoisaan kristillisyyteen, joka kunnioitti toisuskoisia ja ateisteja. Ristimänimen Risto hän oli saanut, kun vanhemmat (Eetu ja Henni Jääskeläinen) osoittivat myötätuntoa Risto Rytiä kohtaan. Äiti ihaili ortodoksisuutta. Naapurikauppiaan ikonit koskettivat pikkupoikaa pysyvästi.

Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budapestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Palattuaan Suomeen hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa.

Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä ortodoksisuuden syvä historian taju veivät mukanaan.

Valamon luostarista tuli Ambrosiukselle korkeakoulu ortodoksisuuteen. Nimellä Ambrosius arkkipiispa Paavali vihki hänet luostarikutsumukseen ja papiksi 1979. Suunnitelmat tutkijamunkin elämästä eivät kuitenkaan toteutuneet. Hänestä tuli 1977 luostarin taloudenhoitaja. Silloin hän rohkeasti aloitti Uuden Valamon jälleenrakentamisen. Veljestön asuntolan, hotellin, kulttuurikeskuksen ja kansanopiston valmistuttua hänet valittiin 1988 piispaksi.

Ambrosius toimi apulaispiispana (Joensuun piispa) 1988–1996, Oulun metropoliittana 1996-2002, Helsingin metropoliittana 2002-2017. Samalla hän osallistui aktiivisesti Suomen yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen elämään. Hän lisäsi ortodoksisen kirkon tunnettuutta, ymmärrystä ja hyväksyvyyttä Suomessa, antoi modernit kasvot ortodoksisuudelle.

Hänellä on ollut merkittävä rooli kirkon ja valtiovallan suhteiden ylläpitämisessä ja kirkon edunvalvojana yhteiskuntaan ja päättäjiin päin. Hän toimi ortodoksisen kirkon ulkoministerinä kansainvälisillä foorumeilla, joista yksi keskeinen vaihe oli toiminta Virossa 1990-luvulla. Kirkon sisällä hän on ollut traditioon nojaava, eteenpäin katsova ja uudistava voima.

Ambrosius tunnetaan suvaitsevana ja lämminhenkisenä kirkonpaimenena. Hän ei saarnaa, hänen sanomansa on samalla kertaa lempeää ja vahvaa. Suorapuheisella tyylillään hän ruotii yhteiskunnan epäkohtia samalla kun hän avaa ajallisen elämän peruskysymyksiä ja muistuttaa kuulijaansa jokaisen mahdollisuudesta hengelliseen kasvuun.

Koko ajan Ambrosiuksen globaali kristillisyys ja ekumeenisuus ovat leimanneet hänen pioneerityötään kirkkojen välisessä lähentymisessä. Laaja-alaisemmin kuin kukaan muu ortodoksi hän on edustanut Suomen kirkkoa kansainvälisissä teologisissa neuvotteluissa eri kirkkojen välillä. Hän oli jäsenenä 1983–2006 Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomiteassa ja muissa elimissä.

Kulttuurikeskus Sofian perustaminen Helsinkiin jatkoi Valamon jälleenrakennustyötä. Ambrosiuksen johdolla Sofiasta on muodostunut merkittävä henkinen ja hengellinen keskus pääkaupunkiseudulla ekumeenisesti ja kansainvälisesti. Sofian resursoinnin ja toteuttamisen mahdollisti hänen valtaisa yhteiskunnallisten vaikuttajien verkostonsa poliittisiin päättäjiin, kulttuuri- ja talouselämään.

[2]

Ambrosius on saanut lukuisia huomionosoituksia, esimerkkeinä Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1980, arkkimandriitan arvo 1986, Kuopion kaupungin kulttuuripalkinto 1996, teologian kunniatohtorin arvo 2011 (Helsingin yliopisto), Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan komentajamerkki 1998 sekä lukuisia ulkomaisia kunniamerkkejä, mm. Virosta ja Kreikasta.Jääskeläinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta vuonna 1964. Hän valmistui teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1968 ja valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1972. Hänet vihittiin luterilaisen kirkon papiksi vuonna 1969. Jääskeläinen täydensi opintojaan stipendiaattina Yhdysvalloissa vuonna 1969 ja Unkarissa luterilaisen kirkon teologisessa akatemiassa vuosina 1969–1970 ja oli tutkijana Isossa-Britanniassa Cambridgen yliopistossa vuosina 1971–1975, Moskovassa 1979 ja Yhdysvalloissa 1987.[1]

Vuosina 1967–1968 Jääskeläinen toimi Nurmeksen evankelisen kansanopiston johtajana. Hän oli virallinen apulainen Karkkilan seurakunnassa 1969 ja Nurmeksen seurakunnassa 1970 sekä papiston apulainen Oulun Karjasillan seurakunnassa vuonna 1971. Vuosina 1970–1971 Jääskeläinen oli Helsingin lyseon uskonnonopettaja, vuonna 1974 Joensuun korkeakoulun vt. lehtori ja vuosina 1975–1976 vt. apulaisprofessori.[1]

Vuonna 1975 Jääskeläinen erosi luterilaisen kirkon pappisvirasta. Arkkipiispa Paavali liitti hänet ortodoksiseen kirkkoon. Valamon luostarissa Jääskeläisestä tuli veli Kristoforos. Hänet vihittiin ortodoksiseksi diakoniksi, munkiksi ja pappismunkiksi vuonna 1979 ja hän sai samalla käyttöön nimen Ambrosius. Hän työskenteli Suomen ortodoksisen pappisseminaarin lehtorina vuodet 1979–1980. Luostarissa hän toimi taloudenhoitajana vuodet 1977–1988 ja varajohtajana 1986–1988.[1]

Vuonna 1988 Ambrosius valittiin Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi nimekkeellä Joensuun piispa. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1996, jolloin hänet valittiin Oulun ortodoksisen hiippakunnan piispaksi (metropoliitta). Vuonna 2002 hän siirtyi Helsingin hiippakunnan piispaksi.[1] Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen jäsen Ambrosius on ollut vuodesta 1996 alkaen.[1] Ambrosius toimi Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitean jäsenenä 1991-2006 Kansainvälisen roomalaiskatolis-ortodoksisen teologisen komission jäsenenä 1980-2010.

Ambrosius on toiminut myös Tulikivi Oyj:n hallituksessa (1992–2011) sekä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finen ja sen edeltäjien hallituksen puheenjohtajana (1998–2017).[1]

Vuonna 2005 Metropoliitta Ambrosiuksen 60-vuotispäiväksi julkaistiin juhlakirja Ambrosius. Kirjoittajat kuuluvat Ambrosiuksen lähipiiriin.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyhyyden kaipaus. Oulu: Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö, 1999. ISBN 951-98101-1-0.
  • Etsijän mielellä. Arvopohdintoja ajassamme. Oulu: Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö, 2001. ISBN 951-98101-3-7.
  • Suomessa, Euroopassa ja maailmassa. Helsinki: Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö, 2005. ISBN 952-99462-1-X.
  • Aika ei johda unohdukseen: Uskosta, kristityn tiestä ja kirkosta. Helsinki: Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö, 2015. ISBN 978-952-99462-9-7.
  • Valon portailla. Helsinki: Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö, 2019. ISBN 978-952-69214-0-2.

Toimittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valamon juhlakirja, 1977
  • Ortodoksinen kirkko Suomessa, 1979
  • Kristinuskon syntysijoilla – Islamin keskellä, 2001)
  • Henkinen johtajuus, & Henrikki Tikkanen, Timo Kietäväinen, 2009
  • Johtajuuden seitsemän syntiä, Jaakko Asparan ym. kanssa, Helsinki 2012
  • Luojan kauneutta, Maila Mäkisen ikonien äärellä. Helsinki 2017.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1980 ja
  • Kuopion kaupungin kulttuuripalkinto 1996.
  • arkkimandriitan arvo 1986.
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki,
  • Suomen ortodoksisen kirkon Pyhän Karitsan ritarikunnan komentajamerkki,
  • Kreikan Fenix-ritarikunnan 1. luokan komentajamerkki,
  • Viron Marianmaan Ristin ritarikunnan komentajamerkki (eli III luokan merkki)
  • Viron ortodoksisen kirkon Pyhän Platonin III luokan kunniamerkki.
  • Viron ortodoksisen kirkon Pyhän Platonin II luokan kaularisti, 2017 [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Riikonen, Juha: Ambrosius (1945 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.8.2012. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 15.8.2015.
  2. Jaana Juvonen: Tohmajärven ja Värtsilän historia 1868-2018. Keuruu 2020.Sivut 622-624.
  3. Pyhän piispa Platonin ritarikunnan II luokan kaulamitali metropoliitta Ambrosiukselle | Suomen ortodoksinen kirkko www.ort.fi. Viitattu 12.3.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ambrosius (metropoliitta).