Iroisemeri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iroisemeri kartalla

Iroisemeri tai Iroise (ranskaksi mer d'Iroise [i.ʁwɑz] tai [i.ʁwa], bretagneksi Hirwazh) on Atlantin reunameri Bretagnen rannikolla Luoteis-Ranskassa. Se ulottuu etelästä Ile de Seinin saarelta pohjoiseen Ouessantin saarelle. Pohjoisessa ja lännessä sitä reunustaa Kelttimeri ja etelässä Biskajanlahti.

Iroisemeri on yksi Euroopan vaarallisimmista merialueista. Talvisin Iroisemerellä on usein voimakkaita myrskyjä ja valtavia aaltoja. Meren katsotaan samalla olevan yksi merieliöstöltään runsaimpia alueita maailmassa. Unesco liitti Iroisen biosfäärialueiden luetteloonsa 1988. Siitä tuli myös Ranskan ensimmäinen merellinen kansallispuisto lokakuussa 2007.[1] Vuonna 2012 biosfäärialue nimettiin uudelleen: alkuperäinen nimi oli Iroise, uusi nimi on Iles et Mer d'Iroise.[2]

Nimi ja laajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin kirjallinen viittaus merialueen nimeen on meriatlas Neptune Françoisissa vuodelta 1693 muodossa Le Passage de L'Yroise (passage = "väylä"). Nimi oli muodossa Passage de l'Iroise 1700-luvulla, muodossa Iroise 1800-luvulla ja muodossa Mer d'Iroise (mer = "meri") 1970-luvulta lähtien.[3] Nimen vakiintuminen johtui ilmeisesti Brestin laivastotukikohdasta, Arsenal de Brest.[3] Passage de l'Iroise ulottui 1700-luvun kartoissa Pointe Saint-Mathieulta Ouessantin ja Ponantin saarille.[3] 1800-luvulta lähtien Iroise on kattanut kaikki merialueet Bretagnen länsirannikolla Ouessantin ja Ile de Seinin saarten välillä. Joissakin 1900-luvun tietolähteissä mer d'Iroise tarkoittaa koko Kelttimerta Irlantiin ja Englantiin saakka.[3]

Iroise-nimen alkuperä on epäselvä, mutta nimestä on useita teorioita:[4]

  • Muinaisranskan sana Iroise, joka merkitsisi irlantilaista. Tämä tarkoittaisi vesireittiä Ranskasta Irlantiin.[5]
  • Muinaisranskan adjektiivista Iroise, jonka merkitys olisi "vihainen" ja viittaisi kovaan merenkäyntiin. Joskus englanninkielisissä käännöksissä Angry Sea eli "Vihainen meri".[6]
  • Bretonin sanasta hirgwaz (hir = "pitkä"), (gwaz = "virta" tai "väylä").[5]
  • Bretonin sanasta ervoas eli "syvä", joka viittaa Atlantin valtamereen vertauskohtana matala Englannin kanaali.[7]

Iroise on ollut 1990-luvulta saakka suosittu Finistèren eli Bretagnen länsikärjen alueella yritysten ja yhdistysten ym. nimissä.[5][8] Esimerkiksi Pont de l'Iroisen silta otettiin käyttöön 1994.[9] Suomessakin myytävä Iroisie-luonnonkosmetiikkasarja on saanut meren innoittamana nimensä.[10]

Ympäristö, olosuhteet ja meren käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surffari lähellä Pointe du Razin niemeä. Keskellä näkyvä majakka on La Vieille.

Iroisen ympäristö koostuu hyvin monipuolisista biotoopeista. Finistèren ja Iroisen saarten rannikko muodostuu lukuisista rannoista, joilla kiviaines vaihtelee hienosta hiekasta soraan ja kivilouhikoihin, jyrkästi mereen laskevista rantakallioista, hiekkadyyneistä, lahdista ja poukamista. Saarista asutusta on Seinillä, Molènella sekä Ouessantilla. Molènen saaristossa on parisenkymmentä pienempää saarta. Ympäristö on sekä saaristoista, mantereellista että merellistä, kasvisto Atlantin rannikoille tyypillistä ja rantojen, vuonojen ja laidunten lisäksi on sekä nummi- että ruohikkomaisemaa.[11][12]

Iroisemerellä on runsas merieliöstö. Merialueella kasvaa noin 300 merilevälajia. Runsaimmin esiintyviä ovat Fucus vesiculosus (rakkolevä), Fucus spiralis ja Laminaria digitata. Merilevää kasvaa yli 10 000 hehtaarin alueella, laajemmin kuin missään muualla Euroopassa. Levistä saatavaa algiinihappoa käytetään teollisuudessa eri tavoin ja mm. elintarvikkeissa ja kosmetiikassa. Merenpohjalla on myös runsaasti ajokkasmättäitä (Zostera). Merilintuja on paljon, ja Iroise kuuluu Natura 2000:n lintudirektiivin alueisiin. Alueella tavataan jättiläishaita (Cetorhinus maximus), halleja (Halichoerus grypus),[12] saukkoja sekä pullonokkadelfiinejä. Iroisella elää lähes kaikki Atlantilla tai Englannin kanaalissa tunnetut kalalajit ja neljännes koko Ranskan merinisäkkäistä.[13]

Syvyyserot aiheuttavat Iroisella vahvoja virtauksia ja Englannin kanaali aiheuttaa hyvin voimakkaita koillissuuntaisia vuorovesivirtauksia, joiden nopeus voi olla jopa 3,9 m/s. Aluetta riepottelevat myös kovat lähtiset ja lounaiset tuulet. Luoteis-Atlantilla syntyvät matalapaineet luovat sykloneita, jotka säännöllisesti ylittävät Iroisemeren. Etenkin talvisin esiintyy rajuja myrskyjä, joiden vuoksi Iroisella on maine yhtenä Euroopan vaarallisimmista merialuista.[14]

Iroisemeri on vilkas meriväylä. Brestissä on sijainnut vuodesta 1631 lähtien Ranskan merivoimien laivastotukikohta Arsenal de Brest.[15] Brestin seudulla sijaitsee myös Île Longuen ydinsukellusvenetukikohta.[16] Merellisiin elinkeinoihin kuuluu sekä kalastus että merilevien keruu. Purjehdus ja veneily ovat suosittuja alueen tyynemmissä osissa lähellä rannikoa sekä Douarnenezin lahdella. Sukeltajille on tarjolla hylkyjä ja muuta merenalaista nähtävää. Turismi on alueella tärkeää. Samalla merta ja sen eliöstöä on suojeltava, joten meren käytössä täytyy tasapainoilla.

Merikansallispuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitadelfiini loikkaa pintaan Iroisemerellä

Lokakuussa 2007 Ranska julisti Iroisemeren maan ensimmäiseksi merelliseksi kansallispuistoksi. Viralliselta nimeltään se on Parc naturel marin d'Iroise. Sillä on kolme päätavoitetta: lisätä tietoa meriympäristöstä, suojella alueen elinympäristöä ja lajistoa sekä kehittää kaikenlaista mereen liittyvää toimintaa. Kansallispuisto on 3 550 km2 laajuinen.[17] Alue alkaa 48°31'N leveysasteelta (Ushantin saaren pohjoisrannikko) ja päättyen 47°59'N leveysasteelle eli Ile de Sein -saaren etelärannikolle. Idässä rajana on rannikko lukuun ottamatta Brestin rediä (Rade de Brest). Länteen alue jatkuu rannikolta 22 kilometriä Ranskan aluevesillä.

Iroisemeri kuuluu maailman tärkeimpien geobiografisten siirtymäalueiden joukkoon.[18] Siirtymäalueella kulkee jakolinja, joka erottaa lauhkean ilmanalan sekä viileän ja kylmän ilmanalan merieläimistön toisistaan.

Meripelastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAR-pelastusalus Douarnenez'n satamassa.

Ranskan viranomaiset ovat panostaneet meripelastukseen, sillä Iroisen alueella on vaativat meriolosuhteet, runsaasti liikennettä vesillä ja alueella sattuneita havereita. Vuonna 2005 otettiin käyttöön uusi 80-metrinen meripelastusalus Abeille Bourbon, jonka kotisatama on Brest. Abeille Bourbon korvasi edeltäjänsä, liki 64-metrisen Abeille Flandren. Abeille Bourbon pystyy avustamaan aluksia öljytankkereista suuren luokan konttialuksiin.[19] Meripelastukseen osallistuu myös lukuisa joukko suuria SAR-aluksia, joita on muun muassa Douarnenezin, Camaretin, Le Conquetin, Molènen sekä Ouessantin (Ushant) satamissa.

Brestin rannikolla on ollut vuodesta 2006 lähtien käytössä myös HF WERA-tutka-asemat (WERA = Wellen Radar[20]), joita voidaan hyödyntää meripelastuksen apuna.[21][14]

Majakat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Jumentin majakka Ouessantin saaren edustalla Iroisemerellä

Iroisen alueella on 29 majakkaa, joista 18 on merellä tai saarilla.[22] Yksi kuuluisimmista majakoista on La Jument, joka sijaitsee merellä noin 300 metriä Ouessantin (englanniksi Ushant, bretoniksi Enez Eusa) saaren rannalta. Alueella on vaarallinen merenalainen riutta ja liikennöinti merellä on vilkasta. Vuosien 1888 ja 1904 välisenä aikana 31 alusta haaksirikkoutui Ouessantin lähellä. Höyryalus SS Drummond Castle upposi vuonna 1896 ja 250 ihmistä hukkui. La Jumentin majakan rakentaminen alkoi 1904 ja kesti vaikeissa olosuhteissa aina vuoteen 1911 saakka.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Parc naturel marin d'Iroise - Official Site 2012. Agence des aires marines protégées. Viitattu 25.5.2016. (ranskaksi)(englanniksi)
  2. Ecological Sciences for Sustainable Development (Biosphere Reserves » France) Tammikuu 2014. UNESCO. Viitattu 25.5.2016. (englanniksi)
  3. a b c d Pinot, Jean-Pierre: L'Iroise sur les cartes anciennes de Bretagne. Les Cahiers de l'Iroise, , nro 180, s. 7–14. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 25.5.2016.
  4. L’origine du nom Iroise Mer d'Iroise. Mission pour un parc marin. Le Conquet: Parc naturel marin d’Iroise. Viitattu 25.5.2016. (ranskaksi)
  5. a b c Tanguy, Bernard: Le nom d'Iroise. Les Cahiers de l'Iroise, 1998, nro 180, s. 15. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.5.2016.
  6. Atlante turistico d'Europa, s. 28. Milan: Touring Club Italiano, 1982.
  7. Hamon, Albert: Sur l'etymologie du nom Iroise. Les Cahiers de l'Iroise, 1999, nro 181, s. 74. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.5.2016.
  8. Le Coz, Jacques: Iroise, Iroise... ou la fortune d'un nom. Les Cahiers de l'Iroise, 1998, nro 180, s. 19–21. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.5.2016.
  9. Iroise Bridge (Structurae – International Database for Civil and Structural Engineering) Structurae. 1998-2016. Viitattu 25.5.2016. (englanniksi)
  10. Iroisie - luonnonkosmetiikkaa laatua arvostaville herkkäihoisille Biodelly natural beauty. Viitattu 25.5.2016.
  11. Finistère's coastlines www.finisterebrittany.com. Finistère Tourisme. Viitattu 11.6.2016. (englanniksi)
  12. a b Iles et Mer d'Iroise helmikuu 2015. Unesco. Viitattu 11.6.2016. (englanniksi)
  13. The Iroise Sea Zone Atelier. Viitattu 11.6.2016. (englanniksi)
  14. a b Sentchev, Alexei et al.: Surface circulation in the Iroise Sea (W. Brittany) from high resolution HF radar mapping. Journal of Marine Systems, 2013, 109–110. vsk, s. 153–168. Elsevier. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 12.6.2016.
  15. Arsenal de Brest, France www.naval-technology.com. 2016. Kable. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  16. L'Ile Longue Submarine Base, France www.naval-technology.com. 2016. Kable. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  17. French government map showing the park's boundaries
  18. Sharp genetic break between Atlantic and English Channel populations of the polychaete Pectinaria koreni, along the North coast of France. Heridity, 2005, 94. vsk, s. 23–32. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.5.2016.
  19. Remorqueur d'Intervention d'Assistance et de Sauvetage Abeille Bourbon www.netmarine.net. Viitattu 9.6.2016. (ranskaksi)
  20. Gurgel, K.-W. et al.: Wellen Radar (WERA): a new ground-wave HF radar for ocean remote sensing (Volume 37, Issues 3–4, August 1999, Pages 219–234) Coastal Engineering. 1999. Elsevier. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  21. Helzel, Thomas; Mariette, Vincent; Pavec, Marc: Coastal Radar “WERA”, a tool for hazards management (pdf) www.helzel.com. Viitattu 9.6.2016. (englanniksi)
  22. Cliffs and Coastal Points (Discover > Finistère's costlines > Stunning landscapes) Great Experience begin in Finistère. Finistère Tourisme. Viitattu 29.5.2016. (englanniksi)
  23. La Jument, Brittany's most famous lighthouse CelticCountries.com. Viitattu 29.5.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]