Irjanteen kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Irjanteen kirkko
Irjanne Church (01).jpg
Sijainti Kaukomäentie 2, Eurajoki
Koordinaatit 61.242504°N, 21.787122°E
Seurakunta Eurajoen seurakunta
Rakentamisvuosi 1731
Istumapaikkoja n. 100
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Irjanteen kirkko on Eurajoella Irjanteen kylässä sijaitseva kirkko, joka on rakennettu vuonna 1731.[1] Se on niin sanottu autiokirkko, joka on käytössä ainoastaan kesäaikaan. Silloin se toimii myös tiekirkkona.[2] Irjanteen kirkko on Satakunnan vanhin puukirkko ja myös maakunnan vanhimpia kirkonpaikkoja, sillä ensimmäinen rukoushuone toimi paikalla jo 1200-luvulla. Nykyinen kirkko on kolmas samalla paikalla sijainnut kirkko. Se on osa Irjanteen tiiviisti rakennettua kyläympäristöä, jonka Museovirasto on luokitellut valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[3]

Kellotapuli vuodelta 1758.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irjanteen kylä sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Eurajoen keskustaajamasta. Kirkon ohella samaan rakennusryhmään kuuluvat vuonna 1758 rakennettu kellotapuli sekä museokäytössä olevat lainamakasiini vuodelta 1833 ja ruiskuhuone vuodelta 1908.[4]

Irjanteen kirkko on tyypillinen lounaissuomalainen pitkäkirkko, jossa suorakaiteen muotoisen runkohuoneen sivuilla ovat matalammat eteinen ja sakaristo. Rakennuksessa on paanukatto ja ulkoseinät on maalattu punamullalla. Runkohuoneen sisäkatteena on puinen holvaus. Kirkossa ei ole urkuja eikä lämmitystä.[1] 1700-luvun alttaritaulu kuvaa viimeistä ehtoollista, mutta sen tekijää ei tunneta.[5] Saarnastuolissa on yhdeksän apostolia, jotka eurajokelainen Vihtori Stenius maalasi vuonna 1891, ja parven reunassa Neitsyt Maria.[6] Kirkom sistustukseen kuuluu myös 1800-luvun alun votiivilaiva, joka on Hattulan kirkon ohella Pohjoismaiden ainoa paperista tehty votiivilaiva.[7] Barokkityylisessä kellotapulissa on kaksi kelloa vuosilta 1741 ja 1794. Sen alakerta toimii kiviaidan ympäröimän kirkkomaan porttirakennuksena.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurajoen seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1346, mutta se perustettiin todennäköisesti jo 1200-luvulla. Perimätiedon mukaan Irjanteen kappeli rakennettiin Eurajoen rannalla sijainneen pakanallisen kulttipaikan läheisyyteen jo 70 vuotta Pyhän Henrikin kuoleman jälkeen 1200-luvun alussa. Yläjuoksulle matkanneet purjehtijat joutuivat joessa olevan kosken vuoksi rantautumaan ja vetämään aluksensa sen ohitse, mikä mahdollisesti vaikutti kirkon sijaintipaikkaan. Merenkulkijoiden vaikutukseen viittaa myös, että Irjanteen kappeli oli nimetty heidän suojeluspyhimyksensä Pyhä Pietarin mukaan.[6][9]

Kyseessä oli Eurajoen ensimmäinen kristillinen pyhäkkö, mutta Irjanteesta ei kuitenkaan kehittynyt pitäjän kirkollista keskusta. Eurajoen historiaa tutkineen Ulla Heinon mukaan tämä johtuu todennäköisesti siitä, että 1300-luvulle tultaessa Eurajoki muuttui maankohoamisen johdosta purjehduskelvottomaksi. Asutuksen painopiste siirtyi lähemmäs rannikkoa Viloisiin, jonne 1300-luvun alussa rakennettiin seurakunnan emäkirkko. Myös maallisen vallan painopiste oli Liinmaan linnan myötä joen alajuoksulla.[9] Irjanteesta ei lopulta tullut edes kappeliseurakuntaa, vaan se jäi rukoushuonekunnaksi, jolla ei ollut omaa pappia.[3][10]

Kappelia seuranneen toisen kirkon rakentamisajankohdasta ei ole tietoa, sillä suurin osa Irjanteen kirkon arkistoista tuhoutui Eurajoen pappilan tulipalossa vuonna 1804.[6] 1640-luvulla kirkko oli eirttäin huonossa kunnossa, jolloin Vuojoen kartano sai Tukholmasta määräyksen purkaa sen ja rakentaa paikalle kartanon päärakennuksen. Tarkoitus oli ilmeisesti kitkeä kansan parista viimeiset katoliset käsitykset ja johtaa heidät puhdasoppisen luterilaisen emäkirkon asiakkaiksi. Määräystä ei kuitenkaan noudatettu asukkaiden vastustuksesta johtuen. Kappelin ylläpitoa jatkettiin edelleen, vaikkei sen korjaamiseen saatu varoja seurakunnalta. Katolisella ajalla Irjanteen kirkko oli uhrikirkko, jolla ajateltiin olevan parantavia voimia ja sen uskottiin auttavan ihmisiä vaikeiden aikojen yli. Tämän vuoksi kirkolle uhrattiin joko rahaa tai omaisuutta. Perinne säilyi uskonpuhdistuksen jälkeen aina 1700-luvun alkuun saakka, jolloin uhriarkkuun pudotettavien lanttien kuviteltiin parantavan sairauksia.[9][11]

Kirkon julkisivu etelään. Aalto-yliopiston oppilastyö vuodelta 2010.

Nykyinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isonvihan jälkeen seudun asukkaat päättivät vihdoin rakentaa uuden kirkon. Työt käynnistyivät keväällä 1731 Merimaskusta kotoisin olleen Kaarle Killaisen johdolla. Kirkko valmistui 24. syyskuuta ja ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin saman vuoden joulukuussa.[6][12] Vuonna 1758 rakennettiin uusi kellotapuli, josta vastasi porilainen rakennusmestari Thomas Ravonius.[3] Kirkon saarnastuoli koristeltiin maalauksilla ilmeisesti 1775.[6] Kirkkoa korjattiin ensimmäisen kerran vuonna 1788, jonka jälkeen se oli taas vuosikymmeniä vailla kunnossapitoa. 1830-luvulla kirkko oli päässyt niin huonoon kuntoon, että tuomiokapitulin ja seurakunnan aikomuksena oli huutokaupata rakennukset purettavaksi ja perustaa tuotoilla lainajyvästö.[12] Asukkaat halusivat edelleen säilyttää kirkon ja lopulta se jäi vain pois säännöllisestä käytöstä. Jumalanpalveuksia ryhdyttiin järjestämään muutamia kertoja vuodessa suurimpien kirkkopyhien yhteydessä sekä kesäkuukausina.[2][13]

Vuonna 1891 kirkko maalattiin ulko- ja sisäpuolelta, lattialankut uusittiin ja alkuperäinen paanukatto korvattiin pärekatolla. Lisäksi sisätiloissa tehtiin koristelmaalauksia.[6] Toisen maailmansodan jälkeen jumalanpalveluksia ryhdyttiin pitämään kesätorstaisin. Vuosina 1961–1962 kirkko maalattiin sisäpuolelta ja 200-vuotisjuhlien yhteydessä uusittu pärekatto vaihdettiin jälleen paanukatoksi. Vuosina 1980–1981 kirkko maalattiin ulkoa ja lattaritaulu konservoitiin. Samalla se sai myös sähkövalaistuksen. Viimeisin remontti tehtiin 2013, jolloin paanukatto tervattiin ja kirkon ulkoseinät maalattiin.[2][13][14]

Hautausmaa ja ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainamakasiini, kellotapuli ja ruiskuhuone.

Kirkon hautausmaata käyttivät Irjanteen lisäksi Huhdan, Kainun ja Mullilan kylät.[10] Hautaaminen lopetettiin vuonna 1892, jolloin Irjanteen hautausmaa otettiin käyttöön.[15] Hautausmaalla on edelleen nähtävissä muutamia 1800-luvun hautamuistomerkkejä ja lisäksi kirkon alla on muurihautoja.[1][6] Kirkkomaalla on myös testamenttilahjoituksena vuonna 1981 pystytetty Marjatta Weckströmin veistos Elämänpuu.[16]

Kirkonmäellä kellotapulin edustalla on Vuojoen kartanon isännän sotamarsalkka Åke Tottin muistomerkki, joka on paljastettu 1976. Paikalla on myös hevospuomi, johon 1977 kiinnitettiin ”Eorjoe heose” (Eurajoen hevosen) muistolaatta.[17] Lainamakasiinissa toimii Eurajoen kotiseutumuseo ja ruiskuhuoneessa on palokalustonäyttely. Viereisellä tontilla sijaitsevat Eurajoen maatalousmuseo ja entinen kansakoulu, jossa toimii koulumuseo.[16] Kirkon itäpuolella on Eurajoen koski, johon Åke Tott perusti sahan 1630-luvulla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Uusi-Seppä, Niina: Satakunnan kulttuuriympäristöt : eilen, huomenna, tänään, s. 212. Pori: Satakunnan Museo ; Satakuntaliitto, 2012. ISBN 978-952-67018-9-9. Teoksen verkkoversio (Issuu.com).
  2. a b c Rahola, Ulla: Hylkäämisestä huolenpitoon : suomalaisten autiokirkkojen antikvaariset korjaukset, s. 39, 279. Väitöskirja. Helsinki: Aalto-yliopisto, 2019. ISBN 978-952-60851-4-2. Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. a b c d Irjanteen kylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 3.11.2012.
  4. Irjanteen kyläkirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto. Viitattu 3.11.2012.
  5. Vanhat rakennukset Eurajoen merkittävimpiä nähtävyyksiä. Helsingin Sanomat, 20.8.1969, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 5.10.2021.
  6. a b c d e f g Irjanteen kirkko 200-vuotias. Länsi-Suomi, 24.9.1931, s. 1, 4. Kansalliskirjasto Viitattu 5.10.2021.
  7. Oksala, Sari: Kirkkolaiva seilaa pian puhtain purjein 2.11.2015. Hämeen Sanomat. Viitattu 5.10.2021.
  8. Haapio, Markku ; Luostarinen, Laura (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, s. 27. Lieto: Etelä-Suomen Kustannus, 1980. ISBN 951-90642-8-1.
  9. a b c Heino, Ulla: ”Talonpoikien ja kartanoiden Eurajoki (1300-luvulta vuoteen 1721)”, Eurajoen historia I, s. 115–119. Eurajoki: Eurajoen kunta ja seurakunta, 1987. ISBN 951-99888-1-5. DIGI – Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa (PDF).
  10. a b Heino 1987, s. 369.
  11. Heino 1987, s. 375–376.
  12. a b Irjanteen kirkko Eurajoen seurakunta. Viitattu 3.10.2021.
  13. a b Irjanteen kirkko 200-vuotias. Lalli, 24.9.1931, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 5.10.2021.
  14. Alsta, Olavi: Irjanteen vanhaa kirkkoa ja Vuojoen kartanoa entistetään. Helsingin Sanomat, 10.7.1961, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 5.10.2021.
  15. Irjanteen kirkon hautausmaa Eurajoen seurakunta. Viitattu 3.10.2021.
  16. a b Museot Eurajoen kotiseutumuseo. Viitattu 3.10.2021.
  17. Retki Eurajoelle 25.6.2006. Raumakuvasto. Viitattu 6.10.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]