Siirry sisältöön

Irene Unkarilainen

Wikipediasta
Pyhä Irene Unkarilainen. Yksityiskohta Istanbulin Hagia Sofiassa olevasta mosaiikista.

Irene (Piroska) Unkarilainen (kreik. Eirene, Είρήνη, unk. Árpád-házi Szent Piroska; n. 1088 – 13. elokuuta 1134)[1][2] oli Unkarin kuninkaan Ladislaus (László) I Pyhän tytär ja Bysantin keisarin Johannes II Komnenoksen puoliso. Ortodoksinen kirkko kunnioittaa häntä pyhimyksenä.

Irene syntyi Unkarin Árpád-sukuisen kuninkaan Ladislaus (László) I:n ja Adelheidin, Svaabian herttua Rudolfin tyttären esikoisena. Hän sai alun perin nimensä roomalaisen marttyyrin Priscan mukaan, joka perimätiedon mukaan oli ollut apostoli Paavalin ensimmäinen seuraaja Roomassa. Unkarissa Prisca-nimestä käytetään muotoa Piroska.[1] Hänellä oli ainakin yksi sisar, joka myöhemmin avioitui Volynian ruhtinaan Jaroslavin kanssa.[3][4]

Prinsessa Piroska oli vain kaksivuotias, kun hänen äitinsä kuoli, ja viisi vuotta myöhemmin kuoli myös hänen isänsä, kuningas Ladislaus. Koska Ladislauksella ei ollut poikaperillistä, valtaan nousi hänen edesmenneen veljensä, kuningas Gézan poika Kálmán, jonka hovissa Piroska varttui.[4][1]

Parantaakseen Unkarin ja Bysantin välejä, jotka olivat kärsineet valtapyrkimysten törmäyksistä Balkanilla, kuningas Kálmán kihlasi vuonna 1104 nuoren serkkunsa Piroskan Bysantin kruununperillisen Johanneksen, keisari Aleksios I Komnenoksen pojan ja kanssahallitsijan kanssa. Avioliitto solmittiin vuoden 1105-1106 taitteessa.[5] Tässä yhteydessä Piroska kääntyi ortodoksiseen uskoon ja otti nimen Irene (’Rauha’), jota olivat kantaneet monet Bysantin keisarinnat, myös hänen anoppinsa Irene Dukaina.[1]

Johannes II Komnenos nousi keisariksi 1118.[1] Hänen rinnallaan keisarinna Irene ei suoranaisesti osallistunut politiikkaan, mutta vuonna 1127 hänen kerrotaan yrittäneen aktiivisesti sovitella unkarilaisten sukulaistensa, kuningas Tapani II:n ja tämän sedän, Bysanttiin paenneen Álmosin, kuningas Kálmánin veljen valtataistelua.[6]

Bysanttilainen historiankirjoitus ylistää keisarinnan lempeää, sovinnollista luonnetta, hänen hartauttaan ja hyväntekeväisyyttään. Hän perusti Konstantinopoliin Pantokrator-luostarikompleksin, jonka yhteydessä toimi vanhainkoti, sairaala ja orpokoti. Keisarinna Irenen kerrotaan aktiivisesti osallistuneen luostarin suunnitteluun arkkitehti Nikeforoksen kanssa ja eläneen itse luostarissa jonkin aikaa ”nunna Ksenian” nimellä.[1]

Irenelle ja keisari Johannekselle syntyi kahdeksan lasta: neljä tytärtä ja neljä poikaa, joista Aleksios Komnenos oli vuosina 1122–1142 isänsä kanssahallitsija ja Manuel I Komnenos nousi 1143 isänsä jälkeen keisariksi.

Kuolema ja muisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irene kuoli 1134 Bithyniassa sotaretkellä, jonne hän oli seurannut puolisoaan. Hänet haudattiin Komnenos-dynastian hautakappeliin, Pantokrator-luostarin Pyhän Mikaelin kirkkoon. Hänen vihreästä marmorista valmistettu sarkofaginsa on sittemmin siirretty Hagia Sofiaan.[1] Ortodoksinen kirkko kunnioittaa häntä pyhimyksenä; hänen liturginen muistopäivänsä on hänen kuolinpäivänsä 13. elokuuta.[2]

  1. a b c d e f g Piroska – egy Árpád-házi magyar királylány a bizánci trónon Magyar Kurír. Viitattu 11.4.2025. (unkariksi)
  2. a b ИРИНА www.pravenc.ru. Viitattu 11.4.2025. (venäjäksi)
  3. Sághy, Marianne: A lovagkirály felesége: Adelhaid királyné. Rubicon történelmi magazin, 2017, nro 9, s. 38–39. Artikkelin verkkoversio. (pdf) (unkariksi)
  4. a b Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”I. László”, Az Árpád-házi uralkodók. Budapest: Interpress, 1988. (unkariksi)
  5. Ferenc Makk: A tizenkettedik század története, s. 32-33. Budapest: Pannonica Kiadó, 2000. ISBN 978-963-9252-08-0 (unkariksi)
  6. Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: Az Árpád-házi uralkodók, s. 163. Budapest: Interpress, 1988. (unkariksi)