Irene Khan
Irene Zubaida Khan (s. 24. joulukuuta 1956 Dhaka, Itä-Pakistan (nyk. Bangladesh)) on ihmisoikeusaktivisti. Hän toimi Amnesty Internationalin seitsemäntenä pääsihteerinä vuosina 2001–2009. Hän oli virassa ensimmäinen nainen, ensimmäinen aasialainen ja ensimmäinen muslimi.[1]
Koulutukseltaan Khan on juristi. Uransa alussa hän työskenteli juristien ihmisoikeusjärjestössä, sen jälkeen 20 vuotta Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomission (UNCHR) palveluksessa.
Khan muutti 14-vuotiaana Bangladeshin itsenäistymisen melskeiden vuoksi kouluun Pohjois-Irlantiin ja opiskeli sen jälkeen Englannissa. Hänen puolisonsa on saksalainen, ja heillä on yksi tytär.[2]
Khan sai Sydneyn rauhanpalkinnon vuonna 2006.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Khan, Irene & Petrasek, David: Kohtalona köyhyys? Miten oikeuksien puute syventää köyhyyttä. (The unheard truth: Poverty and human rights, 2009.) Esipuhe: Kofi Annan. Alkusanat: Frank Johansson. Suomentanut Lauri Itäkangas. Helsinki: WSOY: Amnesty International, 2009. ISBN 978-951-0-35494-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Irene Khanin ihmisoikeuksien päivän tervehdys suomalaisille Amnestyn aktivisteille ja tukijoille 2009. (Arkistoitu – Internet Archive)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Amnesty.org: Biografía de Irene Khan (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jaana Laitinen: Optimisti mutta ei naiivi. Helsingin Sanomat, 9.12.2009, s. C3.
Historia - 
Historia Suomessa - Kritiikki
Pääsihteerit: Peter Benenson - Eric Baker - Martin Ennals - Thomas Hammarberg - Ian Martin - Pierre Sané - Irene Khan - Salil Shetty
Muuta: Chimes of Freedom - Ihmisoikeudet nyt! - Keepers of the Flame - Salaisen poliisin pallit - Vesi murtaa kiveä
| ||||||||||||||||||||||
