Intiimit tunnustukset
| Intiimit tunnustukset | |
|---|---|
| Confidences trop intimes | |
 |
|
| Ohjaaja | Patrice Leconte |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Alain Sarde |
| Säveltäjä | Pascal Estève |
| Kuvaaja | Eduardo Serra |
| Leikkaaja | Joëlle Hache |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Levittäjä | Paramount Vantage |
| Ensi-ilta | 2004 |
| Kesto | 106 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Intiimit tunnustukset (Confidences trop intimes) on vuonna 2004 ensi-iltansa saanut Patrice Leconten ohjaama ranskalainen draamaelokuva.[1] Leconte laati käsikirjoituksen yhdessä Jérôme Tonnerren kanssa.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nainen on menossa ensimmäistä kertaa psykologin vastaanotolle, mutta hämärässä käytävässä erehtyy ovesta ja tapaakin veroneuvojan. Keski-ikäinen mies hämmentyy naisen alkaessa kertoa hänelle aviollisista ristiriidoistaan eikä pian enää kehtaa keskeyttää tätä. Pian nainen huomaa erehdyksensä, mutta jatkaa tapaamisia ja alkaa avautua turvallisen tuntuiselle nahjukselle seksuaalisista fantasioistaan.[2]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sandrine Bonnaire | … | Anna |
| Fabrice Luchini | … | William |
| Michel Duchaussoy | … | tri Monnier |
| Anne Brochet | … | Jeanne |
| Gilbert Melki | … | Marc |
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun Sanomien Tapani Maskulan mukaan ilmaisultaan ja aiheeltaan kovin ahtaaksi rajattu elokuva ei yllä Leconten aiempien elokuvien Monsieur Hire (1989) ja Tyttö sillalla (1999) tasolle. Valtaosa kohtauksista tapahtuu ummehtuneessa toimistohuoneessa, jossa kaksi päähenkilöä käy keskusteluja. Ne kuvataan enimmäkseen lähikuvina, jotka eivät silti juurikaan paljasta kasvoista ilmeneviä mielenliikkeitä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Varjola, Markku: Elokuvien ensi-illat Suomessa 2000–2007, s. 49. Helsinki: Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL ry, 2008. Arkistoitu 16.10.2013. (pdf) (viitattu 18.11.2012).
- ↑ a b Maskula, Tapani: Intiimit tunnustukset. Turun Sanomat. 11.9.2004. Arkistoitu 18.4.2019. Viitattu 16.4.2019.