Intian valtameren dipoli-ilmiö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Meriveden lämpötila Mentawaisaarien ympärillä laski noin 4 °C:ta, kun Intian valtameren dipoli-ilmiö oli positiivisessa vaiheessa marraskuussa 1997. Ilmiön aikana epätavallisen voimakkaat itätuulet työntävät lämpimämpää pintavettä Afrikkaa kohti, jolloin kylmä vesi pääsee nousemaan pitkin Sumatran rannikkoa. Tässä kuvassa siniset alueet ovat normaalia kylmempiä, kun taas punaiset alueet ovat normaalia lämpimämpiä.

Intian valtameren dipoli-ilmiö (IOD) on Intian valtamerellä toistuva sääilmiö, joka on yhteydessä Tyynen valtameren El Niñoon. Dipolin vaikutuksesta meren länsiosien pintaveden lämpötila kohoaa itäosia useita asteita lämpimämmäksi ja vallitsevat länsituulet heikentyvät.[1] Ilmiötä on kutsuttu myös Intian valtameren El Niñoksi ja se vaikuttaa maailmanlaajuiseen säähän voimakkaamin kuin El Niño. Dipoli-ilmiö sekoitettiin aiemmin El Niñoon ja vielä vuosien 1997–1998 aikana vaikuttanutta dipoli-ilmiötä pidettiin El Niñona.[2] Se kuvailtiin ensimmäisen kerran tiedelehti Naturessa vuonna 1999.[2][3]

Sääsatelliittien keräämiä tietoja on dipoli-ilmiöstä vasta vuodesta 1978 lähtien. Sitä aiemmat säähavainnot perustuvat Intian valtamerellä liikkuneiden yksittäisten laivojen havaintoihin. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta dipoli-ilmiön tiheyteen tai voimakkuuteen ei ole varmuutta tietojen vähyyden ja hajanaisuuden vuoksi. Dipoli-ilmiö kuitenkin esiintyi 1960-luvulla useammin ja rajuna jopa joka toinen vuosi.[2]

Ilmiön syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian valtameren dipoli-ilmiöllä on kolme vaiheitta: neutraali, positiivinen ja negatiivinen. Se alkaa yleensä touko–kesäkuussa ja saavuttaa huippunsa elo–lokakuussa jonka jälkeen se laantuu kun monsuunisateet saapuvat kevään lopussa.[4]

Ilmiön vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se aiheuttaa positiivisessa vaiheessa tavallisesti kuivassa Itä-Afrikassa rankkasateita ja tulvia. Ilmiötä on mitattu vuodesta 2001 lähtien ja sillä on taipumusta toistua säännöllisesti. Vuosien 2006 ja 2019 dipolit ovat olleet tavallista voimakkaampia. Esimerkiksi Somaliassa vuoden 2019 tulvat aiheuttivat katoa ja muun muassa Beledweynen kaupunki joutui veden valtaan.[1] Vastaavasti dipoli-ilmiö saanee aikaan kuivuutta Indonesiassa sekä muualla Kaakkois-Aasiassa[5].

Ilmiön vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neutraali vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neutraalissa vaiheessa vesi virtaa Intian valtamereltä Indonesiaan päin ja pitää meren Australian luoteisosassa lämpämänä. Lämmin ilma nousee ylös ja kiertää yläkautta Intian valtameren länsipuolelle josta se puhaltaa yli meren päiväntasaajaa pitkin. Lämpötilat ovat tällöin normaaleja ja Afrikan ja Australian ilmastossa ei tapahdu suuria muutoksia.[4]

Positiivinen vaihe [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivisessa vaiheessa alempana päiväntasaajaa pitkin puhaltavat länsituulet heikentyvät jolloin lämmin vesi pystyy siirtymään kohti Afrikkaa. Tuulen suunnan muuttumisen myötä syvällä meren itäosassa oleva viileä vesi pääseen nousemaan ylös. Australian luoteisosassa on vähemmän kosteutta ja tämä muuttaa Australian länsipuolen ilmastoa mikä johtaa siellä vähäisempiin sateisiin ja normaalia korkeampiin lämpötiloihin talvella ja keväällä.[4] Itä-Afrikassa dipoli-ilmiön positiivisessa vaiheessa esiintyy rankkoja sateita jotka aiheuttavat sinne tulvia, mutavyöryjä ja tuhoavat satoja.[2]

Positiivisia vaiheita on ollut vuosina: 1961, 1963, 1972, 1982, 1983, 1994, 1997, 2006, 2012, 2015.[4]

Negatiivinen vaihe [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Negatiivisessa vaiheessa alempana päiväntasaajaa pitkin puhaltavat länsituulet voimistuvat jolloin lämmin vesi kerääntyy Australian pohjoispuolelle. Idässä vesi on tavallista lämpimämpää ja lännessä tavallista kylmempää. Tämä johtaa Australian eteläosassa tavallista suurempiin sademääriin koska Australian luoteispuolella olevasta lämpimästä merivedestä nousee enemmän kosteutta.[4]

Negatiivisia vaiheita on ollut vuosina: 1960, 1964, 1974, 1981, 1989, 1992, 1996, 1998, 2010, 2014, 2016.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Yrjö Kokkonen: Voimakas sääilmiö levittää rankkasateita Itä-Afrikkaan YLE Uutiset. 31.10.2019. Viitattu 31.10.2019.
  2. a b c d Lindström. Liselott: Intian valtameren dipoli-ilmiö kylvää tuhoa itäisessä Afrikassa – Sateet voivat jatkua jopa pitkälle tammikuuhun Yle Uutiset. 29.11.2019. Viitattu 29.11.2019. (englanniksi)
  3. Hameed, Saji & Goswami, B. N. & Vinayachandran, P. N. & Yamagata, Toshio: A dipole mode in the tropical Indian Ocean. Nature, 1999, 401. vsk, s. 360–363. doi:10.1038/43854. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.11.2019. (englanniksi)
  4. a b c d e f Indian Ocean influences on Australian climate Australian Government – Bureau of Meteorology. Viitattu 1.11.2019. (englanniksi)
  5. Audrey Tan: Dry spell likely caused byby climate phenomenon TheNewPaper. 22.8.2019. Viitattu 31.10.2019 (englanniksi).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]