Inosiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Inosiini
Inosin.svg
Tunnisteet
CAS-numero 58-63-9
IUPAC-nimi 9-[(2R,3R,4S,5R)-3,4-dihydroksi-5-(hydroksimetyyli)oksolan-2-yyli]-3H-purin-6-oni
SMILES C1=NC(=O)C2=C(N1)N(C=N2)C3C(C(C(O3)CO)O)O [1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C10H12N4O5
Moolimassa 268,236 g/mol
Sulamispiste 218 °C [2]
Liukoisuus 1,58 g/l [2]

Inosiini (C10H12N4O5) on glykosidi, joka muodostuu, kun riboosisokeri liittyy glykosidisidoksella hypoksantiinimolekyyliin. Inosiini on osa siirtäjä-RNA:ta. Inosiini muodostaa parin adeniinin, sytosiinin tai urasiilin kanssa.[3]

Kliininen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elimistö muodostaa inosiinia aminohapoista ja glukoosista. Inosiini itse on osa puriinien kuten adeniinin valmistusta. Inosiinin on väitetty parantavan urheilusuorituksia parantamalla veren hapenkuljetuskykyä, vaikuttamalla insuliinin tuotantoon ja täten vapauttaa sokereista nopeammin energiaa. Tutkimuksissa tällaisia vaikutuksia ei kuitenkaan ole tavattu.[4]

Inosiinin on eläinkokeilla osoitettu kykenevän suojaavan selkäytimen hermosoluja ja silmän gangliosolujen aksoneita vaurioilta.[5] Inosiini auttaa myös ihmisen toipumista aivoverenkiertohäiriöstä, koska se vaikuttaa aksonien uudelleenyhdistymistä helpottavasti.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Inosine – Substance summary NCBI. Viitattu 29. huhtikuuta 2009.
  2. a b Physical properties: Inosine NLM Viitattu 29.4.2009
  3. Philip C. Turner, Alexander McLennan, Andy Bates, Mike White: Molecular biology, s. 269. Taylor & Francis, 2005. ISBN 978-0-415-35167-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.4.2009). (englanniksi)
  4. William D. McArdle, Frank I. Katch, Victor L. Katch: Exercise physiology, s. 605. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0781749909. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.4.2009). (englanniksi)
  5. F Liu1, S-W You1, L-P Yao1, H-L Liu1, X-Y Jiao1, M Shi1, Q-B Zhao & G Ju1: Secondary degeneration reduced by inosine after spinal cord injury in rats. Spinal Cord, 2006, 44. vsk, s. 421–426. (englanniksi)
  6. Peng Chen,David E. Goldberg, Bryan Kolb, Marc Lanser & Larry I. Benowitz: Inosine induces axonal rewiring and improves behavioral outcome after stroke. PNAS, 2002, 99. vsk, nro 13, s. 9031-9036. The National Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.