Innovaatiopedagogiikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Innovaatiopedagogiikka on oppimisote (lähestymistapa oppimiseen), jonka filosofisen perustan muodostaa sosio-kulttuurinen oppimisnäkemys. Innovaatiopedagogiikan määritelmä voidaan kirjoittaa muotoon: innovaatiopedagogiikka on yksilöiden ja ryhmien innovaatiokompetenssien kehittymisestä kiinnostunut oppimisote, joka tarkastelee tiedon omaksumista, tuottamista ja käyttöä siten, että saadaan aikaan innovaatioita. Innovaatiopedagogiikan kontekstissa innovaatiolla tarkoitetaan jatkuvan parantamisen periaatteelle nojaavaa osaamisen parantamista, joka johtaa työelämässä hyödynnettävään ideaan, osaamiseen tai muuhun käytäntöön. Innovaatiokompetenssit ovat oppimistuloksia – niitä tietoja, taitoja ja asenteita, joita innovaatioaktiviteettien onnistumiseksi tarvitaan. Turun ammattikorkeakoulun määrittelemät innovaatiokompetenssit ovat eurooppalaisentutkintojen viitekehyksen (EQF) mukaisia ja ne muodostuvat kolmesta ryhmästä: yksilö-, yhteisö- ja verkosto-osaamisen innovaatiokompetensseista[1]. Innovaatiopedagogiikassa lähdetään siitä, että oppimisympäristössä syntyvä ja kumuloituva tieto haastaa perinteisen tietokäsityksen. Työelämän monimutkaistuessa tarvitaan yksilö-asiantuntijuuden kehittymistä yhteisöasiantuntijuudeksi[2]. Innovaatiopedagogiikka yhdistää oppimisen, uuden tiedon tuottamisen sekä soveltamisen. Käytännön tasolla innovaatiopedagogiikalla tarkoitetaan lähestymistapaa oppimiseen ja opetukseen työelämälähtöisestä ja tutkimus- ja kehittämisosaamista painottavasta näkökulmasta.[3] [4][5][6][7]

Innovaatiopedagogiikan mukaiseen monialaiseen korkeakouluopetukseen nivotaan soveltava tutkimus- ja kehitystoiminta, jolla tuetaan aluekehitystä ja innovaatioiden syntymistä työelämässä. Joustavilla opetussuunnitelmilla edistetään myös yrittäjyyttä ja harjoitetaan palvelutoimintaa alueen tarpeiden mukaisesti ottamalla huomioon työelämän jatkuvat muutostrendit. Ammattikorkeakoulu lisää alueensa kilpailukykyä myös kansainvälistymistä edistämällä.

Innovaatiopedagogiikan kulmakivet ovat:

  • Monialaisuus: Innovaatiot syntyvät usein osaamisalueiden yhtymäkohdissa. Verkostoissa tehtävät kehittämisprojektit sekä korkeakoulun monialaiset prosessit ja rakenteet tukevat innovaatioiden syntyä.[8][9][10]
  • Tutkimus- ja kehitystoiminta: Opetukseen nivotaan soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä, jota tehdään alueellisissa osaamis- ja innovaatioverkostoissa. Opintoihin on integroitu soveltavaa TKI-toimintaa siten, että opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa opintojaan näissä projekteissa ja hankkeissa etenevässä määrin (ns. projektioppimispolku).
  • Joustavat opetussuunnitelmat: Joustava opetussuunnitema mahdollistaa erilaisia vaihtoehtoisia oppimispolkuja. Se suunnitellaan ja kehitetään avoimessa ja verkostomaisessa ympäristössä, jotta ympäröivän yhteiskunnan kehittämispaineet havaitaan ja niihin voidaan nopeastikin reagoida.
  • Aktivoivat oppimis- ja oopetusmenetelmät: Oppimis- ja opetusmenetelmiä toteutetaan luovalla, uudella ja lisäarvoa tuottavalla tavalla siten, että opiskelijat työskentelevät joustavasti myös monialaisissa ryhmissä. Tavoitteena on, että opiskelija ottaa vastuun oppimisestaan ja voi aktiivisesti saavuttaa tavoitteena olevan osaamispäämäärän. Työelämän innovaatioprosesseissa edellytetään aktiivista yhteistyötä ja verkostoitumista yksilöosaamisen lisäksi ja siksi innovaatiopedagogiikan mukaisissa oppimis- ja opetusmenetelmissä pyritään erityisesti opiskelijoiden yhteisö- ja verkosto-osaamisen liittyvien tietojen, taitojen ja asenteiden kehittymiseen.
  • Uudistuva opettajuus: Uudistuvassa opettajuudessa opettaja ei ole enää tiedon ja taidon jakaja, vaan opettajan tehtävänä on kannustaa ja ohjata opiskelijoita elinikäiseen oppimiseen ja yhteisölliseen toimintatapaan. Ulkoa oppimisen sijaan opiskelijoille annetaan valmiuksia uusimman tiedon hankkimiseen, soveltamiseen ja ongelmanratkaisuun. Opettajuus uudistuu valmentamisen suuntaan. Valmentajuus puolestaan uudistaa oppimisympäristöjä, mutta oppimisen edistäminen on edelleen opettajan päivittäisen työn ydin[11].[12]
  • Kehittävä ja monipuolinen arviointi: Arvioinnin kohteena on osaaminen ja sen kehittyminen. Arvioinnin tulee olla oppijaa tukevaa, ohjaavaa, voimaannuttavaa ja kehittämisorientoitunutta. Kehittävä arviointi pyrkii vahvistamaan oppijan kykyä itsearviointiin. Monipuolinen arviointi tarkoittaa arviointimenetelmien ja –kriteerien monipuolista käyttöä.
  • Yrittäjyys ja palvelutoiminta: Yrittäjyyttä ja palvelutoimintaa edistetään opetuksessa alueen työelämän tarpeiden mukaisesti.
  • Kansainvälisyys: Opintojen tavoitteena on antaa myös kansainvälisen toiminnan valmiudet.

Ammattikorkeakoululaki ja -asetus eivät kuvaa kovinkaan paljon yksilöoppimiseksi tulkittavia asioita, vaan ne jättävät ammattikorkeakouluille opetuksen ja tutkimuksen vapauden. Ryhmäoppimiseksi tulkittavia asioita on yksilöoppimista enemmän, mutta säädöksissä on kaikkein eniten verkosto-oppimisen piirteitä. Oppiminen tapahtuu alueellisissa osaamis- ja innovaatioverkostoissa, valtakunnallisesti kehittäen sekä kansainvälisyyttä tavoitellen.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Penttilä Taru,- Kairisto-Mertanen Liisa, -Putkonen Ari – Lehto Anttoni: INNOVATION PEDAGOGY – A STRATEGIC LEARNING APPROACH FOR THE FUTURE. In Lehto Anttoni –Penttilä Taru (eds.) PEDAGOGICAL VIEWS ON INNOVATION COMPETENCES AND ENTREPRENEURSHIP, pp.11-23.. Reports from Turku University of Applied Sciences 171., 2013.
  2. Oivallus-hanke
  3. Penttilä, Taru; Kairisto-Mertanen, Liisa & Putkonen, Ari (2009), Innovaatiopedagogiikka - Viitekehys uutta luovalle oppimiselle. Teoksessa Kairisto-Mertanen, Liisa; Kanerva-Lehto, Heli & Penttilä, Taru (toim.) Kohti Innovaatiopedagogiikka. Uusi lähestymistapa ammattikorkeakoulujen opetukseen ja oppimiseen. Turun ammattikorkeakolun raportteja 92
  4. Kairisto-Mertanen Liisa; Penttilä, Taru; Putkonen Ari : Embedding Innovation Skills in Learning – Developing co-operation between working life and universities of applied sciences. Conference paper in FINPIN Conference 2010, available in: http://www.finpin.com/English/Conference2010/Presentations/tabid/11026/language/fi-FI/Default.aspx
  5. Kettunen, Juha (2011). Innovation pedagogy for universities of applied sciences, Creative Education, 2(1), 56-62.
  6. Kantola, M. & Kettunen, J. (2012). Integration of education with research and development and the export of higher education, On the Horizon, 20(1), 7-16.
  7. Kettunen, J., Kairisto-Mertanen, L. & Penttilä, T. (2013). Innovation pedagogy and desired learning outcomes in higher education, On the Horizon, 21(4), 333-342.
  8. Kettunen, J. (2007). Innovaatiotoiminnan kehittäminen korkeakoulussa, Julkaisussa Suvi Nenonen ja Ilona Tanskanen (toim.), Työtä, tietoa ja tutkimusta tänään – innovaatioita tulevaan, Turun ammattikorkeakoulun raportteja 62, 25-37.
  9. Kettunen, J. (2007). Innovativeness in higher education management, Bhavishya, Journal of Future Business School, 1(2), 65-74.
  10. Hautala, J., Kantola, M. & Kettunen, J. (2008). Challenges of multidisciplinary and innovative learning, Teoksessa Gerald F. Ollington (toim.), Teachers and teaching strategies: Innovations and problem solving. New York: Nova Science Publishers, 377-389.
  11. Uudistuva opettajuus
  12. Partanen, J.: Välähdyksiä yksilön oppimisesta.. Kopijyvä Oy. Jyväskylä, 2009.
  13. Kettunen, J. (2009). Innovaatiopedagogiikka, Kever-verkkolehti, Vol 8, No 3, http://ojs.seamk.fi/index.php/kever/issue/current