Inkompatibilismi
Inkompatibilismi on vapaan tahdon olemassaoloon liittyvä näkemys, jonka mukaan vapaata tahtoa ja determinismiä ei voida sovittaa yhteen. Tämä voi tarkoittaa joko näkemystä, jonka mukaan determinismi on totta ja vapaa tahto pelkkä illuusio (kova determinismi); näkemystä, jonka mukaan vapaa tahto on totta ja tämän vuoksi determinismi ei ole (libertarianismi); tai näkemystä, jonka mukaan sen enempää determinismi kuin vapaa tahtokaan ei ole totta (pessimistinen inkompatibilismi).
Inkompatibilismille vastakkainen näkökanta on kompatibilismi.
Determinismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Determinismi
Determinismi on filosofinen näkemys, jonka mukaan kaikki tapahtumat, mukaan lukien ihmisen henkiset tapahtumat, päätökset ja teot, määräytyvät kausaalisesti aiemmista tapahtumista katkeamattoman syy-seurausketjun kautta. Tästä seuraa, että mitään täysin sattumanvaraista, spontaania, mysteeristä tai ihmeellistä tapahtumaa ei voi sattua. Determinismiä perustellaan luonnontieteiden tutkimustuloksilla, ja deterministit katsovat, ettei sitä voi torjua pelkästään intuitioon perustuvalla tunteella omasta vapaasta tahdosta.
Koska monet uskovat, että vapaan tahdon olemassaolo on välttämätöntä moraalisen vastuullisuuden kannalta, determinismi nähdään usein ongelmana etiikan kannalta.
Kova determinismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kova determinismi on näkemys, jonka mukaan kaikkeus toimii täysin deterministisestä, eikä determinismi ole yhteensopiva vapaan tahdon kanssa. Tämän vuoksi kovan determinismin näkökulmasta vapaa tahto on pelkkä illuusio.
Pehmeä determinismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
William James kehitti termin ”pehmeä determinismi” esseessään The Dilemma of Determinism.[1] Hän katsoi, ettei oleellisin determinismiin liittyvä kysymys koske moraalista vastuuta, vaan toivoa. Jamesin mukaan kova, läpikotainen determinismi johtaa joko synkkään pessimismiin tai turmeltuneeseen subjektivismiin. Hän katsoi, että tämä dilemma voidaan ratkaista sallimalla sattumalle jonkin rooli. Hän ei kuitenkaan vaatinut, että tätä pitäisi kutsua ”vapaaksi tahdoksi”, koska pragmatistina hän halusi keskustella asioista, ei sanoista.
Voidaan katsoa, että toivo olisi moraalista vastuuta riippumattomampi determinismistä. Riippumatta siitä, onko kaikkeus täysin deterministinen, tulevaisuus on joka tapauksessa ihmisille tuntematon, mutta ihmisten teot kuitenkin auttavat sen määräytymisessä. Voitaisiin jopa katsoa, että determinismin kieltäminen voisi johtaa ”synkkään pessimismiin” tai fatalismiin, koska tällöin ihmisellä ei olisi mahdollisuutta olla osallisena tulevien tapahtumien määräytymisessä.
Libertarianismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Libertarianismi
Mielenfilosofinen libertarianismi ei liity poliittiseen libertarianismiin. Mielenfilosofisen libertarianismin mukaan meillä on vapaa tahto, se on epäyhteensopiva determinismin kanssa, ja siksi tulevaisuus ei ole ennalta määrätty deterministisesti. Esimerkiksi tällä hetkellä voit todellisuudessa valita, jatkatko tämän tekstin lukemista vai et. Koska voisit valita jommankumman, laajemmassakaan mittakaavassa se, millaiseksi maailman historia kehittyy, ei ole ennalta määrätty puoleen eikä toiseen.
Historiassa eräs tunnettu libertarianismin kannattaja oli Lucretius. Hän esitteli teoksessaan Maailmankaikkeudesta ajatuksen, jonka mukaan vapaa tahto on seurausta siitä, että atomit poikkeavat välillä satunnaisesti radaltaan (clinamen).
Eräs pääväittämä libertarianismia vastaan on se, että luonnontiede on vaiheittain osoittanut, että suurempi ja suurempi osa fysikaalista todellisuutta noudattaa täydellisen deterministisiä luonnonlakeja. Näin on perusteltua katsoa, että mielemme ovat yhtä lailla osa fysikaalista todellisuutta siinä missä muutkin asiat. Mikäli näin on, inkompatibilistista libertarianismia voitaisiin perustella vain pitämällä vapaata tahtoa yliluonnollisena ilmiönä, joka ei noudata luonnonlakeja, niin kuin joissakin uskonnollisissa perinteissä.
Nykyaikaiset libertarianistit voivat kuitenkin väittää, että ajatus deterministisestä kellokoneiston lailla toimivasta maailmankaikkeudesta olisi vanhentunut kvanttimekaniikan kehityksen myötä. Näkemyksen mukaan kvanttimekaniikkaan liittyvä kvantti-indeterminismi antaa naturalistisesti hyväksyttävissä olevan perustelun libertarianismille. Eräs keskeinen ongelma on sen selittäminen, kuinka epädeterminismi sopii yhteen toisaalta rationaalisuuden kanssa, ja toisaalta sen kanssa, että yksilön uskomukset, halut, luonteenpiirteet ja teot muodostavat yhteenliittyvän kokonaisuuden.
Erästä naturalistisen libertarianismin muotoa on kannattanut Robert Kane,[2][3] joka on katsonut, että jos luonteemme muotoutuu epädeterministisesti itseään muovaavissa teoissa, silloin tekomme voivat olla seurausta luonteestamme, mutta silti imkompatibilistisesti vapaita.
Eräät toiset filosofit ovat käyttäneet Donald Davidsonin anomaalista monismia perustellakseen, että vaikka mieli onkin tosiasiallisesti osa fysikaalista todellisuutta, siihen liittyy eritasoisia kuvauksia samoista tosiasioista. Näin vaikka fysikaalisen kuvauksen mukaan on deterministisiä lakeja, mentaalisten kuvausten mukaan tällaisia lakeja ei ole olemassa. Tämän vuoksi tekomme ovat vapaita eivätkä deterministisesti määräytyneitä.[4]
Pessimistinen tai ”kova” inkompatibilismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kova inkompatibilismi on näkemys, jonka mukaan vapaa tahto on epäyhteensopiva sekä determinismin että epädeterminismin kanssa. Se eroaa kovasta determinismistä siinä, ettei se oleta determinismin totuutta.[5] Näkemys tunnetaan myös pessimistisenä inkompatibilismina.
Kovan inkompatibilismin mukaan meillä ei ole sellaista vapaata tahtoa, joka olisi välttämätön moraalisen vastuullisuuden kannalta. Jos katsotaan, että tapahtumat eivät ole ennalta määräytyneitä (esimerkiksi kvanttimekaniikkaan liittyvistä syistä), tästä seuraisi, että jokaiseen tapahtumaan liittyy jokin todennäköisyys. Jos tämä ajatus viedään pidemmälle, vaikuttaisi siltä etteivät tapahtumat määräydy vapaan tahdon perusteella, mutta eivät minkään muunkaan perusteella. Esimerkiksi jos on olemassa yhden prosentin todennäköisyys, että lopetat tämän artikkelin lukemisen, lopputulos (jatkat tai et jatka artikkelin lukemista) ei ole seurausta vapaasta tahdosta, vaan se on pelkkä satunnainen todellisuutta koskeva tosiseikka. Näin vapaa tahto olisi pelkkä käsitteellinen sekaannus, eli sitä ei ole olemassa riippumatta siitä onko maailma täysin deterministinen tai epädeterministinen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ James, William: The Dilemma of Determinism (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Clarke, Randolph: Incompatibilist (Nondeterministic) Theories of Free Will Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 27.2.2008.
- ↑ Kane, Robert: “Free Will: New Directions for an Ancient Problem.” (2003). Teoksessa Free Will, Robert Kane (toim.) (2003) Malden, MA: Blackwell.
- ↑ Sosa, David: Free Mental Causation!
- ↑ Pereboom, Derk: Living Without Free Will. Cambridge: Cambridge University Press, 2001. ISBN 0-521-79198-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Clarke, Randolph: Incompatibilist (Nondeterministic) Theories of Free Will The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Strawson, Galen: Free Will: Incompatibilism (Arkistoitu – Internet Archive) Routledge Encyclopedia of Philosophy (englanniksi)
- Vihvelin, Kadri: Arguments for Incompatibilism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
