Inkeri Harmaja
Aino Inkeri Harmaja, o.s. Vaarila, (18. toukokuuta 1898 Kuopio – 26. lokakuuta 1978 Helsinki) oli Helsingin hovioikeuden jäsen.
Harmaja teki pitkän elämäntyön Turun ja Helsingin hovioikeuksien palveluksessa. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1917, suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1921, ylemmän hallintotutkinnon vuonna 1922 ja sai varatuomarin arvon 1930. Seuraavana vuonna hän aloitti Turun hovioikeuden kanslistina ja siirtyi vuonna 1933 notaariksi. Hänestä tuli Turun hovioikeuden viskaali vuonna 1937, sihteeri 1938 ja asessori ensimmäisenä naisena Suomessa 1944. Harmaja siirtyi vuonna 1952 Helsingin hovioikeuteen. Hänet nimitettiin sen hovioikeudenneuvokseksi 6. syyskuuta 1954 Suomen ensimmäisenä naisena.[1] Viranhoidon ohella hänellä oli erilaisia luottamustehtäviä lukuisissa järjestöissä ja yhdistyksissä. Poliittisesti aktiivinen Harmaja oli myös Turun kaupunginvaltuuston jäsen ja tasavallan presidentin valitsijamies.
Harmaja oli Suomen liike- ja virkanaisten liitton ensimmäinen vuoden nainen vuonna 1955.
Harmajan puoliso oli vuodesta 1926 kapteeni Hans Odin Valdemar Harmaja (k. 1936).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harmaja, Inkeri (1898–1978) (maksullinen)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
