Inkeri Elomaa
| Inkeri Elomaa | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1942 Kotka |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | osastonylilääkäri, professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Baselin yliopisto (LL 1970), Helsingin yliopisto (LKT 1979) |
| Instituutti | Helsingin yliopistollinen keskussairaala, Syöpätautien klinikka |
| Tutkimusalue | luuston sairaudet |
| Tunnetut työt | luulääke (klodronaatti syövän luuetäpesäkkeiden hoidossa) |
| Palkinnot | Pohjolan lääketieteen palkinto (2014) |
Airi Inkeri Elomaa (Salojärvi; s. 20. marraskuuta 1942 Kotka) on suomalainen syöpälääkäri ja tutkija, joka toimi Helsingin yliopistollisen keskussairaalan osastonylilääkärinä ja professorina (1998-). Vuodesta 2005 hän on ollut eläkkeellä.[1][2][3][4] Hän on ollut ensimmäisenä maailmassa osoittamassa, kuinka klodronaattia voidaan käyttää luulääkkeenä rintasyövän ja myelooman luuetäpesäkkeiden hoidossa.[4]
Elomaa tuli ylioppilaaksi Haminasta (1962). Hän opiskeli lääkäriksi Sveitsin Baselissa (LL 1970), ja valmistui lääketieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta (LKT 1979).[1] Hänen endokrinologian ja urologian alaan kuuluva väitöskirjatyönsä (1979) oli otsikoitu Idiopathic hypercalciuria : its relation to renal calculi and hyperparathyroidism.[5] Sisätautien erikoislääkäri (HY, 1975), syöpätautien erikoislääkäri (HY, 1983), sädehoidon ja syöpätautien dosentti (HY, 1989) ja professorin pätevyys (HY, 1994).[1]
Työurallaan hän on työskennellyt apulaislääkärinä (1973-1975), HYKSin III sisätautiklinikan apulaisopettajana (1975-1979), vs. erikoislääkärinä (1979-1986), HYKSin sädehoidon ja syöpätautien klinikan erikoislääkärinä (1986-96), HYKSin syöpätautien klinikan osastonylilääkärinä (1996-2005). Lisäksi hän on toiminut lääketehdas Leiras Oy:n konsultoivana lääkärinä (1986-2006).[1]
Elomaa on palkittu usealla tunnustuksella, joista seuraavassa mainitaan osa. Vuonna 1996 hänelle myönnettiin Sakari Mustakallion mitali ja palkinto. Vuonna 2003 Ote syövästä palkinto. Hyvän kliinisen tutkimuksen palkinto (2006). Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritari (2010).[1] Professori Elomaalle myönnettiin Pohjolan lääketieteen palkinto vuonna 2014.[6][7]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Inkeri Elomaa: Tartu toivoon - Syöpälääkärin kädenjälki. 2. painos, Recallmed, 2009. ISBN 978-951-847-077-2.
- Inkeri Elomaa: Idiopathic hypercalciuria : its relation to renal calculi and hyperparathyroidism. Väitöskirja Helsingin yliopistolle (englanniksi). 1979. ISBN 951-99234-5-4.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Suomen lääkärit 2012. Finlands läkare 2012, s. 116. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 2013. ISSN 2323-9492.
- ↑ Hilla Blomberg (toimittaja ): Tieteen huippunaiset -uusinta (ohjelman videotallenne löytyy osana artikkelia Leena Palotie – ihmiskunnan kartantekijä) 11.3.2010. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 6.4.2021.
- ↑ Ulla Järvi: Professori Inkeri Elomaa: Syöpäpotilaat pois kuntavankilasta! Lääkärilehti 7/2003, vsk 58, s. 758, laakarilehti.fi. 14.2.2003. Viitattu 6.4.2021.
- ↑ a b Harri Junttila: Murina rahasta loppuu mediuutiset.fi. 14.10.2005. Viitattu 6.4.2021.
- ↑ Inkeri Elomaa: Idiopathic hyperealeiuria : its relation to ramalcalculi and hyperparathyroidism (ISBN 951-99234-5-4; PhD thesis/ Univ. of Helsinki) 1979. Helsinki: I. Elomaa (teostiedot via Finna). Viitattu 6.4.2021. (suomeksi)
- ↑ Pohjola-palkinto Inkeri Elomaalle Lääkärilehti, laakarilehti.fi. 7.1.2014. Viitattu 6.4.2021.
- ↑ Inkeri Elomaa & Anne Lamminpää: Lääketieteen palkinto professori Inkeri Elomaalle pohjolaseniorit.com. 2013. Viitattu 6.4.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Inkeri Elomaa - Publications (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (researchportal.helsinki.fi)
| ||||||||||
