Ingeborg Hymander

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Johanna Eunika Ingeborg Hymander (14. tammikuuta 1865, Helsinki19. syyskuuta 1938) oli aikansa keskeinen suomalainen pianopedagogi. Hänen isänsä oli kirkkomuusikko Johan Hymander ja veljensä urkujenrakentaja Josef Hymander, joka johti Lahden urkutehdasta 1902–1909. Ingeborg Hymander opiskeli Helsingin musiikkiopistossa 1883–1887 ja Saksassa opettajinaan Hans Bischoff, Karl Klindworth, Eugen d'Albert ja Rudolf Breithaupt. Hymander opetti Helsingin musiikkiopistossa, josta tuli 1924 Helsingin konservatorio pianonsoittoa 1889–1936 ja pianopedagogiikkaa 1906–1936. Musiikkiopiston alkeiskoulun tarkastajana hän toimi 1889–1924. Hän teki yhdessä Aline Ahlforsin kanssa oppikirjan Pianonsoiton alkeiskurssi I–III (1906) ja kirjoitti oppikirjan Nuori pianonsoiton opettaja, pianonsoiton opetuksesta (WSOY 1924).[1]

Oppilaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso musiikkitietosanakirja, Otava 1976–1979, ISBN 951-1-02380-2.