Ingeborg Bachmann

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ingeborg Bachmann. Jef Aerosolin grafitti. Robert Musil Museum Klagenfurtissa.
Bachmann-pienoispatsas

Ingeborg Bachmann (25. kesäkuuta 192617. lokakuuta 1973) oli itävaltalainen runoilija ja kirjailija. Hänestä tuli filosofian tohtori Wienin yliopistosta 1949. Hän muutti vuonna 1953 Roomaan, jossa hän kuoli 47-vuotiaana kotinsa tulipalossa saamiinsa vammoihin.[1]

Bachmannin ja Paul Celanin 2009 julkaistu kirjeenvaihto Herzzeit on herättänyt merkittävää huomiota, sillä se on paljastanut heidän suhteensa paljon tiiviimmäksi kuin aiemmin oli tiedetty. kriitikkojen silmätikkuina olleet molemmat kirjailijat ovat vasta kuolemansa jälkeen saaneet ansaitsemaansa arvostusta, ja heitä pidetään kirjallisen modernismin tienviitoittajina.[1]

Bachmann sai Georg Büchnerin palkinnon (1964) ja Itävallan suuren kirjallisuuspalkinnon (1968). Hänet on haudattu Klagenfurtiin Zentralfriedhof Annabichliin.

Ingeborg Bachmann -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bachmannin mukaan on nimetty arvostettu kirjallisuuden Ingeborg Bachmann -palkinto. Vuonna 1977 perustettu palkinto myönnetään vuosittain Bachmannin synnyinkaupungissa Klagenfurtissa.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolmaskymmenes vuosi; suom. Kyllikki Villa., WSOY, 1964 Alkuteos: Das dreissigste Jahr
  • Malina : romaani ; suom. ja jälkisanat kirj. Kyllikki Villa. Weilin + Göös, 1983. Alkuteos: Malina
  • Manhattanin hyvä jumala; suom. Kyllikki Villa ; jälkisanat: Otto F. Best ; [dramaturgi] Outi Valle. Yleisradio, 1990. Alkuteos: Der gute Gott von Manhattan
  • Simultaani : kertomuksia ; suom. Kyllikki Villa. Weilin + Göös, 1988. Valikoima teoksista: Das dreissigste Jahr ja Simultan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Leena Eilittä: Saksassa kohistaan Bachmannin ja Celanin suhteesta yle.fi. Viitattu 22.6.2009.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.