Infanta Isabel (1885)
| Infanta Isabel | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | La Carraca, Cádiz |
| Hinta | 1 150 000 peseta |
| Kölinlasku | 10. elokuuta 1883 |
| Laskettu vesille | 24. heinäkuuta 1885 |
| Palveluskäyttöön | 1888 tai 1889 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1927 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 190 t |
| Pituus | 64,01 m |
| Leveys | 9,75 m |
| Syväys | 4,17 m |
| Koneteho | 1 500 ihp |
| Nopeus | 13 solmua |
| Miehistöä | 173 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 4 × Hontoria 120 mm tykkiä 2 × 76 mm tykkiä 4 × konekivääriä 2 × 356 mm torpedoputkea |
Infanta Isabel oli Espanjan laivaston vuonna 1895 vesillelaskettu Velasco-luokan risteilijä.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Velasco-luokka
Alus tilattiin 1. heinäkuuta 1882 La Carracalta Cádizista, missä köli laskettiin 10. elokuuta 1883. Alus laskettiin vesille 24. heinäkuuta 1885 ja valmistui joko vuonna 1888 tai 1889.[1] Valmistuskustannukset olivat 1 150 000 pesetaa.[2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus saapui 17. kesäkuuta 1887 Montevideoon, missä se korvasi Rio de la Platan laivastoasemalle sijoitetun potkurikorvetti African. Aluksen päällikkönä oli Joaquin Maria Lazaga y Garay. Joen tulvittua aluksen miehistö osallistui 10. heinäkuuta Buenos Airesin alueella pelastustoimiin, jolloin evakuoitiin muun muassa Recreon asukkaat. Alus palasi 25. heinäkuuta Montevideoon. Alus vieraili Buenos Airesissa useita kertoja ja matkasi Uruguay jokea ylös.[2]
Lazaga luovutti 21. kesäkuuta 1888 päällikkyyden ensimmäiselle upseerilleen, joka luovutti 25. joulukuuta tehtävän Don Ramón Auñón Villalónille. Uruguayn presidentti JUlio Herrera vieraili 25. huhtikuuta 1890 aluksella. Argentiinassa puhkesi 25. heinäkuuta 1890 kapina, jolloin Argentiinan laivaston alukset tulittivat presidentin palatsia ja muita julkisia rakennuksia. Alus kuului kansainväliseen laivasto-osastoon, jonka muina aluksina olivat Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Beagle ja HMS Bramble, Uruguayn laivaston General Rivera ja Yhdysvaltain laivaston USS Tallapoose. Osasto oli ankkuroituna Plata joelle ja uhkasi hyökätä kapinallisia aluksia vastaan, jollei tykkituli lakkaa. Aluksen päällikkö Auñón meni ARA Maipúlle neuvottelemaan kapinallisluutnantti Eduardo O'Connorin kanssa. Kapina päättyi ja johtajat vangittiin.[2]
Auñón sai 18. syyskuuta 1890 määräyksen palata Cádiziin, mutta alus lähti vasta 12. lokakuuta. Montevideoon 14. marraskuuta 1890 saapunut Colón korvasi aluksen tukikohta-aluksena. Helmikuussa 1893 Amerikan löytämisen 400-vuotisjuhlallisuuksiin liittyen lähti Huelvasta Kolumbuksen laivojen jäljitelmät Havannaan. Alus hinasi 15. huhtkuuta karaveli Pintan kopiota Havannasta Hampton Roadsiin, jonne osasto saapui 21. huhtikuuta. Matka jatkui 21. huhtikuuta New Yorkiin, jonne saavuttiin samana yönä. New Yorkissa järjestettiin kuukauden lopulla laivastonäyttely. Alus lähti 2. toukokuuta Nueva Españan kanssa New Yorkista Havannaan, jonne ne saapuivat8. toukokuuta.[2]
Kesäkuun lopulla 1897 alus saapui Mahoniin, missä se liittyi laivueeseensa. Espanjan ja Yhdysvaltain välisen sodan alkaessa 1898 alus oli Havannassa telakalla. Sotatoimien päätyttyä aluksen päällikkö Don José Maria Tirado y Yorbas palasi Espanjaan.[2]
Alus poistettiin palveluksesta toukokuussa 1900, mutta määräys peruutettiin. Alus luokiteltiin tykkiveneeksi torpedoputkien poistamisen jälkeen. Alus oli 3. elokuuta 1900 La Concha de San Sebastianissa, kun kattilat räjähtivät. Onnettomuudessa sai surmansa kaksi ja 22 loukkaantui. Alus kävi 1902 Kanariansaarilla. Alus saapui 15. syyskuuta 1904 Mahoniin. Se oli mukana vastaanottamassa 8. huhtikuuta 1907 Cartagenassa Edward VII, joka vieraili Espanjassa.[2]
Alus modernisoitiin 1910-1911, jolloin kyljillä olleet redutit poistettiin ja tykit korvattiin Skodan 70 millimetrin tykein ja kyljille asennetuilla kymmenellä Nordenfeltin 57 millimetrin tykillä. Vuonna 1921 aluksen aseistuksena oli yksi 66 millimetrin ja kymmenen 57 millimetrin tykkiä. Samalla aluksen miehistötarve nousi 194 henkeen. Alus palveli Guineanlahdella, Saharan rannikolla sekä Marokossa, kunnes se poistettiin palveluksesta 1926.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. London: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Velasco – Gravina – Infanta Isabel – Isabel II – Cristóbal Colón – Don Juan de Austria – Don Antonio de Ulloa – Conde de Venadito |
| Edeltäjä: Aragón-luokka – Seuraaja: Isla de Luzón -luokka |