Indus-kirjoitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyypillinen viiden merkin mittainen sinettiteksti.

Indus-kirjoitus on kirjoitusjärjestelmä, jota käytettiin Indusjoen varrella Etelä-Aasiassa vuosien 2600–1800 eaa. välillä kukoistaneessa Indus-korkeakulttuurissa. Kirjoitusta ei nykyisin pystytä tulkitsemaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat tunnetut Indus-kirjoitukset ovat varhaiselta Harappa-kaudelta noin 3500–2700 eaa. Kirjoitus saavutti täysin kehittyneen muodon Urban-kaudella noin 2600–1900 eaa. Sen jälkeen kulttuuri alkoi hiipua ja sen käyttämä kirjoitus unohtui.[1]

Indus-kirjoituksella kirjoitetut tekstit löydettiin uudelleen vuonna 1921.[2] Yksi johtavista kirjoitusten tutkijoista nykyisin on Helsingin yliopiston indologian professori Asko Parpola.[2]

Kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neliönmuotoisia sinettejä ja niillä painettuja kohokuvioita, joissa tyypilliseen tapaan kirjoitusta ylhäällä ja eläinkuvioita keskellä.

Indus-kirjoitusta on löydetty tuhansista esineistä noin 60 kaivauskohteesta. Kirjoitusta on löydetty eniten sineteistä, jotka ovat noin 2,5 senttimetriä leveitä neliöitä ja tehty yleensä vuolukivestä. Kirjoitus on sinettien yläosassa eläinkuvion yläpuolella. Kirjoitusta tavataan myös ruukuissa ja monenlaisissa muissa esineissä.[2][1] Sinettien kirjoitukset saattoivat liittyä tunnistamiseen ja hallintoon. Jotkin kirjoitukset liittyivät myytteihin tai tarinoihin.[1]

Kirjoitusten keskimääräinen merkkimäärä on vain viisi merkkiä, eikä yksikään kirjoitus ole enempää kuin 26 merkkiä pitkä.[1] Jos pitempiä kirjoituksia tehtiin paperille, ne ovat hävinneet.[2]

Indus-kirjoitusta kirjoitettiin yleensä oikealta vasemmalle. Joskus rivin lopussa kirjoitussuunta vaihtui seuraavalla rivillä.[1]

Indus-kirjoitus saattoi olla sanakirjoituksen ja tavukirjoituksen sekamuoto.[2] Siinä on ilmeisesti sekä sanamerkkejä että foneettisia symboleja. Tämä käsitys perustuu siihen käsitykseen, että kirjoituksista löydetyt runsaat 400 erinäköistä merkkiä ovat todellakin eri merkkejä eivätkä toistensa variaatioita, jotka vaihtelisivat esimerkiksi kirjurien tyylistä riippuen. Useimmat merkit olivat harvinaisia, ja niistä vain 31 esiintyy yli 100 kertaa.[1]

Joitain numeroarvoja on tunnistettu. ”Yhtä” merkittiin pystyviivalla, ja kymmeniä merkittiin puoliympyröillä.[1]

Tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisin tunnettu Indus-kirjoitus.

Indus-kirjoitusta ei osata tulkita. Sen tulkitsemista vaikeuttaa moni seikka. Kaikki löydetyt kirjoitukset ovat hyvin lyhyitä, mikä vaikeuttaa toistuvien kaavojen löytämistä. Ei ole myöskään löydetty kaksikielistä tekstiä, jonka avulla kirjoitus voitaisiin helposti kääntää. Kirjoituksissa käytetystä kielestä ei myöskään tiedetä mitään varmaa.[1] Mitään ulkopuolisiakaan tietolähteitä, kuten tunnistettavissa olevia paikkojen tai kuninkaiden nimiä, ei tunneta.[2]

Kirjoitusten kieli saattoi olla isolaattikieli, jolla ei ole sukulaisia. On myös arveltu, että se saattoi kuulua dravidakieliin. Tähän viittaisi kalaa esittävä merkki, jota on käytetty kirjoituksessa myös tarkoittamaan ”tähteä”. Tämä kyseinen homonymia esiintyy juuri dravidakielissä.[2]

Merkkijonojen perusteella on päätelty, että Indus-kielessä on ollut taivutuspäätteitä, ja että määritteet ja lukusanat edelsivät pääsanaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Cristian Violatti: Indus Script Ancient History Encyclopedia. 5.6.2015. Viitattu 16.10.2019.
  2. a b c d e f g h Jaakko Anhava: Kirjoituksen lähteillä Suomalaisen tutkijan Asko Parpolan työ raottaa Indus-kulttuurin verhoa Helsingin Sanomat. 18.6.1995. Viitattu 16.10.2019.