Induktiosilmukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Induktiosilmukasta ilmoittava kyltti linja-autossa.

Induktiosilmukka on sähkömagneettisen kentän siirtämiseen ja havaitsemiseen käytetty laite, jonka toiminta perustuu siihen, että muuttuva magneettikenttä indusoi sähköjohtoon jännitteen ja vastaavasti silmukassa kulkevan sähkövirran muutos synnyttää silmukan sisään muuttuvan magneettikentän. Induktiosilmukkaa käytetään muun muassa äänen siirrossa, metallinpaljastimissa ja liikkuvan ajoneuvon havaitsemiseen tiehen upotetun silmukan avulla.[1]

Induktiosilmukka on yleisesti käytössä oleva huonokuuloisten apuväline, jolla julkisissa tiloissa kuulutukset, puheet tai muu ohjelma välitetään langattomasti suoraan kuulolaitteeseen. Tällä vähennetään huonon akustiikan ja taustamelun vaikutusta kuunteluolosuhteisiin. Induktiosilmukoita on yleisesti kirkoissa, isoissa auditorioissa tai palvelupisteissä.[2] Myös puhelinyhteys voidaan välittää puhelimesta kuulokojeeseen induktiosilmukan avulla.

Induktiosilmukka kuulon apuvälineenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Induktiosilmukkatyyppejä ovat huonesilmukka, palvelupistesilmukka, kaulasilmukka ja tyynysilmukka. Yhteistä kaikille silmukkatyypeille on, että yhteys kuulolaitteesta silmukkaan ei vaadi johdinta, vaan signaali siirtyy langattomasti. Verrattuna kuulokkeisiin saadaan myös se hyöty, että kuulolaitteet on sovitettu käyttäjän oman kuulon tasoon, jolloin ääni kuuluu mahdollisimman tasapainoisesti.

Induktiosilmukkaan syötetään äänisignaali mikrofonin tai tilan/huoneiston äänentoistojärjestelmän kautta.

Induktiosilmukka Suomen rakentamismääräyksissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen rakentamismääräyskokoelma velvoittaa asentamaan induktiosilmukan tai muun äänensiirtojärjestelmän kokoontumistiloihin, joissa on äänentoistojärjestelmä.

"3.3.1 Määräys

Katsomoiden, auditorioiden, juhla-, kokous- ja ravintolasalien, opetussalien ja -luokkien ja vastaavien kokoontumistilojen on sovelluttava myös liikkumis- ja toimimisesteisten käyttöön. Näihin tiloihin asennetussa äänentoistojärjestelmässä tulee olla myös tele-/induktiosilmukka tai muu äänensiirtojärjestelmä."

SFS-EN 60118:4 standardi määrittelee induktiosilmukan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Induktiosilmukka on käytössä olevista äänensiirtojärjestelmistä ainoa, jonka toiminnalliset ominaisuudet on määritelty kansainvälisesti hyväksytyllä standardilla (IEC 60118-4:2014). Kuulolaitevalmistajat optimoivat kuulolaitteiden ominaisuudet tämän standardin perusteella. Hyvälaatuisen toiminnan kannalta on siis oleellista, että myös tiloihin asennetut induktiosilmukat täyttävät standardissa määritellyt vaatimukset, jolloin koko signaalin siirtotie toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Suomessa tämä standardi on julkaistu nimellä SFS-EN 60118-4:en. Siinä määritellään yksiselitteisesti induktiosilmukkasignaalin laatuvaatimukset, silmukkajärjestelmän testaus ja merkinnät.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Basics of Loop Vehicle Detection Marsh Product. Arkistoitu 24.8.2014. Viitattu 26.8.2013.
  2. Induktiosilmukka Kuuloliitto. Arkistoitu 25.6.2015. Viitattu 26.8.2013.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.