Inarijärvi

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 28. syyskuuta 2007 kello 11.48 käyttäjän Vinksu (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Inarijärvi
Koordinaatit 69°00′N, 028°00′E
Sijainti Inari
Pinta-ala 1 040 km²
Pinnankorkeus 117–119 m
Rantaviiva 3 308 km
Suurin syvyys 91,9 m
Keskisyvyys 15 m
Tilavuus 15,9 km³
Laskujoki Paatsjoki
Järvinumero 71.111.1.001

Inarijärvi, tunnetaan myös nimellä Inarinjärvi (inarinsaameksi Aanaarjävri, pohjoissaameksi Anárjávri ja koltansaameksi Aanarjäuˊrr), on vajoamajärvi Inarissa Taka-Lapissa. Sen pinta-ala on 1 040 neliökilometriä, joten se on Suomen kolmanneksi suurin järvi. Järven pinta on 117–119 metriä merenpinnan yläpuolella ja sitä säännöstellään Venäjän puolella sijaitsevalla Kaitakosken voimalaitoksella. Suurin osa Inarijärvestä on matalaa. Inarijärven syvin kohta, 91,9 metriä, sijaitsee Vasikkaselällä pohjoisessa painaumassa. Järvessä on noin 3000 saarta. Inarijärven vesi laskee Paatsjokea pitkin Varanginvuonoon Jäämereen. Inarijärven saarista tunnetuimmat ovat Hautuumaasaari ja Ukonsaari, joka on historiallinen saamelaisten uhripaikka. Korkia Maura -saaressa sijaitsee jääluola, jossa jää ei sula kesälläkään. Järvellä on myös runsas autiotupien verkosto.

Inarijärvestä kertovan laulun Inarinjärvi on säveltänyt Evert Suonio ja sanoittanut Zacharias Topelius.[1]

Kalakanta

Järvessä on paljon lohikalaa: lohta, taimenta, rautua, siikaa, muikkua, harjusta ja muuta kalaa näiden lisäksi. Luonnonvaraisen muikun ekologisen lokeron korvaa Inarin kääpiöitynyt siikamuoto reeska. Ihmisen istuttamana myös muikku lisääntyi tavattomasti 1970-luvulla, ja monet kalastajat ottivat lainaa muikunpyyntikalustoa varten. Kala kuitenkin ehtyi varsin nopeasti vajaassa kymmenessä vuodessa.

Kuvia

Lähteet

  1. Kansalliskirjasto, Inarinjärvi. Raita. Luettu 24. maaliskuuta 2007.

Katso myös

Luettelo Suomen järvistä

Aiheesta muualla

Inarinjärvi-laulu (Kansalliskirjaston digitoitu äänite vuodelta 1929, mp3-tiedostona)