Imukala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Imukala
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Puutteellisesti tunnettu [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Simppukalat Scorpaeniformes
Heimo: Imukalat Liparidae
Suku: Imukalat Liparis
Laji: liparis
Kaksiosainen nimi

Liparis liparis
(Linnaeus, 1766)

Katso myös

  Imukala Wikispeciesissä
  Imukala Commonsissa

Imukala (Liparis liparis) on imukalojen (Liparidae) heimoon kuuluva kalalaji, joka tunnetaan myös pullokalana.[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkka piirros imukalan ruumiinrakenteesta.

Imukalan tavallinen pituus on 8–14 senttimetriä ja enintään se voi kasvaa 15 senttimetrin mittaiseksi.[4] Sen iho on suomuton ja limainen. Väriltään kalat ovat tavallisesti ruskean kirjavia mutta joskus mustia.[3] Imukalan vartalo on hyvin lyhyt ja pullea. Lajin pyrstö on pitkä ja litteä, ja sillä on iso, tylppäkuonoinen pää. Imukalan vatsapuolen evät ovat muuttuneet imukupiksi, jonka perusteella laji on saanut nimensä. Imukuppi sijaitsee vatsan etupäässä aivan pään takana, loppuosa rintaevästä jatkuu peräaukon tienoilta pyrstön tyveen asti.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imukalaa tavataan Atlantin koillisosassa Norjasta Barentsinmerelle Islantia ja Novaja Zemljaa myöten.[4] Se elää koko Itämeressä Perämeren perukkaa ja Suomenlahden pohjukkaa lukuun ottamatta. Suomen vesialueella laji on jokseenkin harvalukuinen.

Ravinto, elintavat ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imukala on pohjakala, joka suosii hiekka- ja liejupohjia sekä rakkolevävyöhykettä. Se viettää suurimman osan ajastaan pohjakiviin imukupillaan kiinnittyneenä. Ravinnokseen se syö pieniä pohjaeläimiä, kalojen poikasia sekä leviä.[3] Imukalojen kutu on joulu-helmikuussa.[5] Kutevat kalat kiinnittävät mädin leviin tai pohjakiviin, ja koiras vartioi mätiä. Poikaset kuoriutuvat alle kahdessa kuukaudessa. Eliniästä ei ole tarkkaa tietoa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Florin, A., Lorance, P., Keskin, Ç. & Herrera, J.: Liparis liparis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  2. Risto Väinölä: Imukala – Liparis liparis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. a b c d Suomen luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös, 1998. ISBN 9513563715.
  4. a b Liparis liparis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
  5. Imukala (Liparis liparis) Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES ry

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.