Immanuel Ilmoni
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Immanuel Ilmoni (29. maaliskuuta 1797 Nummi – 14. huhtikuuta 1856 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja Helsingin yliopiston professori.
Ilmonin vanhemmat olivat lukkari Kristian Ilmonius ja Fredrika Lovisa Woivalén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1814 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1819, lääketieteen kandidaatiksi 1822, lääketieteen lisensiaatiksi 1824 ja lääketieteen tohtoriksi 1832. Ilmoni teki ulkomaisia opintomatkoja Tukholmaan 1823–1824 sekä Heidelbergiin, Triesteen ja Pariisiin 1828–1830.
Ilmoni toimi Helsingin yliopiston anatomian prosektorina (leikkelyavustajana) sekä anatomian ja fysiologian apulaisena 1826–1834. Hän oli teoreettisen ja käytännöllisen lääketieteen professorina 1834–1856. Lisäksi Ilmoni toimi lääketieteellisen tiedekunnan promoottorina 1847 ja Uusmaalaisen osakunnan inspehtorina 1847–1852.
Ilmoni oli Suomen lääkäriseuran puheenjohtaja 1838–1839, 1843 ja 1846 sekä Suomen Tiedeseuran puheenjohtaja 1848–1849. Hän kuului jäsenenä myös Uppsalan tiedeseuraan, Hallen Akademia Leopoldinaan sekä useisiin ulkomaisiin lääkäriseuroihin. Hän sai professorin arvonimen 1831.
Ilmonin kirjoittama kolmiosainen Bidrag till Nordens Sjukdomshistoria luetteloi Pohjoismaiden, Suomen, pohjois-Venäjän ja Baltian alueilla vanhoilta ajoilta aina 1700-luvun loppuun saakka esiintyneitä epidemioita sekä ihmisten ja eläinten sairauksia. Omaa käsitystään lääketieteestä ja lääkärin ammatista Ilmoni kuvasi kirjassa Om läkarens yrke och pligter. Ilmoni kirjoitti myös kaunokirjallista tekstiä: kertomuksia, näytelmiä ja paljon tilapäisrunoutta.
Ilmoni oli naimisissa kaksi kertaa:
- 1833–1849 Sofia Charlotta Liljenstrandin (1812–1849) kanssa
- Maria Crohnsin (1826–1911) kanssa
Hänellä oli liitoistaan seitsemän lasta joista kolme kuoli jo pieninä.
Ilmoni kuoli keväällä 1856 Helsingissä riehuneeseen lavantauti-epidemiaan. Hänet on haudattu Nummen vanhalla hautausmaalle.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Physiologia systematis ossium. 1825–1826
- De pathologica systematis nervorum gangliosi dignitate. 1833
- Medicinskt kliniska iakttagelser från universitetets klinik. 1841–1846
- Bidrag till Nordens sjukdomshistoria I-III. 1846–1853
- Om läkarens yrke och pligter. 1847
- Analecta clinica iconibus illustrata. 1851–1854 (Lars Henrik Törnrothin kanssa)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640-1917, osa H-O
- Arno Forsius : Immanuel Ilmoni (1797–1856) – teoreettisen ja käytännöllisen lääketieteen professori (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||
