Tämä on lupaava artikkeli.

Imelda Marcos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Imelda Marcos
Imelda Marcos helmikuussa 2006.
Imelda Marcos helmikuussa 2006.
Henkilötiedot
Syntynyt 2. heinäkuuta 1929 (ikä 91)
Manila, Filippiinit
Ammatti poliitikko
Poliitikko
Puolue Partido Nacionalista
Asema Metro Manilan kuvernööri (1976–1986)
Ihmisasutusten ja ekologian ministeri (1978–1986)
Filiippien edustajainhuoneen jäsen (1995–1998, 2010–2019)
Puoliso Ferdinand Marcos
Lapset Imee, Bongbong ja Irene

Imelda Romuáldez Marcos (s. 2. heinäkuuta 1929 Manila, Filippiinit) on filippiniläinen poliitikko ja Filippiinien entisen yksinvaltiaan, Ferdinand Marcosin leski. Marcos oli miehensä kaudella vaikutusvaltainen ensimmäinen nainen, joka myös toimi Metro Manilan kuvernöörinä ja ihmisasutusten ja ekologian ministerinä. Marcosit keräsivät valtaisan omaisuuden, ja kun he lähtivät maanpakoon, omaisuuden symboliksi nousi Imelda Marcosin noin 1 200 kenkäparin kokoelma. Ferdinand Marcos kuoli vuonna 1989, mutta Imelda Marcos palasi Filippiinien politiikkaan palattuaan kaksi vuotta myöhemmin kotimaahansa. Hän on istunut Filippiinien parlamentin alahuoneessa, ja hän on vaikuttanut myös lastensa Imeen ja Bongbongin poliittiseen uraan. Imelda Marcosia on syytetty useita kertoja oikeudessa valtion varojen anastamisesta, ja vuonna 2018 hän sai 42 vuoden tuomion, josta on kuitenkin valitettu.

Nuoruus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imelda Romuáldez vuonna 1953.

Imelda Romuáldez syntyi Manilassa vuonna 1929. Hänen isänsä Vicente Orestes Romuáldez[1] oli asianajaja ja hänen äitinsä Remedios Trinidad[1] kotiäiti. Imdelalla oli viisi nuorempaa sisarusta, ja useita sisarpuolia isän edellisestä avioliitosta. Imelda oli kahdeksanvuotias, kun hänen äitinsä kuoli keuhkokuumeeseen. Hänen isänsä yritys puolestaan kuivui kasaan, ja perhe muutti isän kotiseudulle Taclobaniin.[2]

Imelda Romuáldez voitti vuonna 1949 paikallisen kauneuskilpailun, ja vuonna 1952 hän valmistui collegesta. Romuáldez muutti vielä samana vuonna Manilaan, jossa oli käynnissä toisen maailmansodan jälkeinen rakennuskausi. Hän sai Manilassa huomiota monilta paikallisilta liike-elämän ja politiikan henkilöiltä. Manilan pormestari kutsui häntä ”Manilan muusaksi”, minkä ansiosta Romuáldezia kuvattiin useisiin sanoma- ja aikakauslehtiin.[3]

Imelda Romuáldez tapasi huhtikuussa 1954 kongressiedustaja Ferdinand Marcosin, joka tunnettiin jo kunnianhimoisena ja mediataitavana poliitikkona.[3] Imelda ja Ferdinand menivät naimisiin 11 päivää tutustumisensa jälkeen. Imelda Marcos keskittyi liiton ensimmäisinä vuosina perheen hoitoon.[2] Marcosit saivat yhteensä kolme lasta: Imee syntyi vuonna 1955, Ferdinand ”Bongbong” vuonna 1957 ja Irene vuonna 1960.[3]

Filippiinien ”ensimmäinen nainen”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imelda Marcos ja Lyndon B. Johnson.
Imelda Marcos miehensä Ferdinandin Marcosin virkaanastujaisissa 1986.

Ferdinand Marcosista valittiin vuonna 1965 Filippiinien presidentti. Imeldasta tuli maan ”ensimmäinen nainen”, ja häntä alettiin pian kauneutensa ja tyylinsä ansiosta verrata toiseen tunnettuun ensimmäiseen naiseen, Jacqueline Kennedyyn.[2]

Ferdinand Marcos julisti toisella kaudellaan, vuonna 1972 poikkeustilan, joka käytännössä tarkoitti diktaattorin valtaa. Sen ansiosta Ferdinand Marcos pystyi brutaalisti kukistamaan vastustajansa.[2] Samalla Imeldastakin tuli selvästi näkyvä poliittinen vaikuttaja.[4] Hän alkoi tehdä itsenäistä ulkopolitiikkaa ja tapasi monia valtionpäämiehiä, muun muassa Yhdysvaltain presidentin Lyndon B. Johnsonin, Kuuban johtajan Fidel Castron ja Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin.[4][2] Hän sai kesäkuussa 1975 virallisen aseman presidentin seuraajana, kun hänestä tehtiin presidentin mahdollisen kuoleman jälkeen luotavan valtaapitävän komission johtaja. Samana vuonna luotiin Metro Manilan hallintoalue, jonka kuvernööriksi Imelda valittiin.[4] Ferdinand Marcosia alettiin syyttämään nepotismista, sillä Imelda toimi 1975–1986 Metro Manilan kuvernöörinä sekä 1979–1986 ihmisasutusten ja ekologian ministerinä.[3] Kuvernöörinä Marcos muun muassa ohjasi paljon varoja erilaisiin Manilan kehitysprojekteihin.[2]

Marcos alettiin tuntea ulkomailla ylenpalttisesta elämäntyylistänsä. Hän matkusti usein New Yorkiin ostamaan kalliita vaatteita ja koruja sekä muita ylellisyysesineitä. Virkatalossa Malacañang-palatsissa kaiken piti olla parasta laatua. Marcosien vauraus tuli suoraan Filiippinien kassasta, ja heidän on arveltu varastaneen valtiolta useita miljardeja.[2]

Marcosien keskeisimpiä kriitikoita oli Benigno Aquino, Jr., joka lähti maanpakoon Yhdysvaltoihin. Imelda Marcos varoitti Aquinoa palaamasta Filippiineille. Aquino lensi takaisin vuonna 1983, mutta hänet salamurhattiin heti, kun oli astunut koneesta takaisin Filippiineille.[3] Salamurha heikensi Marcosien asemaa filippiniläisten silmissä,[2] ja Ferdinand Marcos suostui pitämään vaalit vuonna 1986. Hänen oppositionsa muodostui Benigno Aquinon lesken Corazonin ympärille. Ferdinand Marcos voitti vaalit, mutta armeija veti tukensa häneltä, kun oli ilmaantunut todisteita laajasta vaalivilpistä.[3]

Imelda ja Ferdinand Marcos lähtivät maanpakoon ja lensivät 25. helmikuuta 1986 Havaijille.[3] Nopean paon takia presidentin virkapalatsiin jäi paljon todisteita Marcosien elämäntavasta. Imelda Marcosin noin 1 200 kenkäparin kokoelmasta tuli kansainvälisesti tunnettu, kun siitä muodostui Marcosien mahtailevien tapojen ja vaurauden tunnuskuva.[2]

Maanpaossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marcosit elivät Havaijilla suhteellisen vaurasta elämää, vaikka heitä odotti lakijuttuja ja heitä painostettiin palauttamaan varoja Filippiineille.[2] Marcosit pitivät myös tukijoisiinsa sekä Yhdysvalloissa että Filippiineillä. Ferdinand Marcosin heikentyvän terveyden takia poliittiset liikkeet olivat todennäköisesti Imeldan tekemeiä.[4]

Ferdinand Marcos kuoli vuonna 1989, ja Imelda joutui pian tämän jälkeen Yhdysvalloissa oikeuteen petos- ja huijaussyytteiden takia. Häntä syytettiin muun muassa noin 200 miljoonan Yhdysvaltain dollarin anastamisesta. Hän oli ostanut rahoilla kiinteistön New Yorkista. Marcosin takuut maksoi perijätär Doris Duke, ja hänen puolestaan oikeudenkäynnissä todisti muun muassa näyttelijä George Hamilton. Marcos lopulta vapautettiin syytteistä.[2]

Paluu Filippiineille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marcos palasi Filippineille vuonna 1991. Hänet pidätettiin jo seuraavana päivänä, sillä hallitus toivoi saavansa takaisin valtion menettämät rajat. Hänet vapautettiin takuita vastaan, ja hän aloitti pian presidentinvaalikampanjan. Marcos hävisi vuoden 1992 presidentinvaalin, jossa presidentiksi valittiin Fidel V. Ramos. Marcos itse joutui jälleen oikeuteen, ja hän sai vuonna 1993 pitkän vankeusrankaistuksen ja 4,3 miljoonan dollarin sakon. Filippiinien korkein oikeus kumosi tuomion vuonna 1998. Samana vuonna Marcos vetäytyi presidentinvaaleista.[2]

Marcos on Filippineille paluun jälkeen toiminut käytännössä poliittisen dynastian matriarkkana, sillä hän on sekä itse valittu poliittisiin virkohin että hän on ollut auttamassa lapsiaan politiikassa.[3] Filippiinien edustajainhuonessa Marcos oli 1995–1998. Uudestaan hänet valittiin edustajainhuoneeseen vuonna 2010.[1]

Marcos on joutunut säännöllisesti oikeuteen, mutta suurin osa häntä vastaan nostetuista sadoista kanteista on kaatunut. Hänet kuitenkin määrättiin vuonna 2010 maksamaan takaisin melkein 300 000 dollaria, jotka hänen uskotaan vieneen kansalliselta ruokaviranomaiselta, ja vuonna 2016 hänen noin 21 miljoonan dollarin arvoinen korukokoelmansa takavarikoitiin.[2] Marcos sai vuonna 2018 vähintään 42 vuoden tuomion, jonka ei uskota kuitenkaan ikinä toteutuvan. Tuomio tuli siitä, että Marcos oli luonut omaisuutensa piilottamiseen yksityisiä säätiöitä. Oikeusoppineet uskovat kuitenkin, että Marcos pystyy vetoamaan korkeaan ikäänsä. Tuomio kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että hän ei pysty pitämään poliittisia virkojansa.[5] Marcos ilmoitti valittamansa tuomiosta, eikä häntä voida pidättää valitusprosessin aikana.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Imelda Marcos Fast Facts CNN. 2.7.2020. Cable News Network. Viitattu 4.7.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m Imelda Marcos Biography The Biography.com. 4.3.2020. A&E Television Networks. Viitattu 18.4.2020. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h Ray, Michael: Imelda Marcos Encyclopedia Britannica. 28.6.2020. Encyclopedia Britannica, inc. Viitattu 4.7.2020. (englanniksi)
  4. a b c d Marcos, Imelda (1929—) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. 2.7.2020. Encyclopedia.com. Viitattu 5.7.2020. (englanniksi)
  5. Gutierrez, Jason: Imelda Marcos Is Sentenced to Decades in Prison for Corruption NYTimes.com. 9.11.2018. The New York Times Company. Viitattu 18.4.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Imelda Marcos.