Imaginaariluku

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Imaginääriluku)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Imaginaariluku on negatiivisen luvun[1] tai nollan neliöjuuri. Toisin sanoen imaginaariluku on sellainen kompleksiluku, jonka reaaliosa on 0. Usein imaginaarilukua kutsutaan puhtaaksi imaginaariluvuksi erotukseksi yleisistä imaginaariluvuista eli kompleksiluvuista.

Käyttäen ei-negatiivista reaalilukua imaginaariluku voidaan ilmaista muodossa

,[1]

missä on imaginaariyksikkö, joka toteuttaa yhtälön . Sähkötekniikassa imaginaariyksikköä on perinteisesti merkitty kirjaimella j, koska i on varattu sähkövirran hetkellisarvon symboliksi.

Nolla on sekä reaaliluku että imaginaariluku, koska . Nollan imaginaarisuuden seurauksena imaginaariluvut muodostavat yhteenlaskun suhteen ryhmän. Myöhemmin havaittiin, että imaginaarilukujen yhdessä reaalilukujen kanssa muodostama kompleksilukujen kunta on aivan välttämätön funktioteorian kehittämiseksi.

Imaginaariluvun alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialainen Rafael Bombelli määritteli imaginaariluvut vuonna 1572. Käsite imaginaarinen tulee ranskalaiselta René Descartesilta, joka piti kompleksilukuja mielikuvituksen tuotteina.

Imaginaariluvut otettiin käyttöön, jotta yhtälöillä tyyppiä

missä > 0, olisi olemassa ratkaisut .

Imaginaarilukujen soveltaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiikan ja tekniikan jaksollisten ilmiöiden käsittely muuttuu imaginaarilukujen avulla yksinkertaiseksi. Siten värähtelyjen ja vaihtosähkösuureiden esitys tehdään perinteisesti kompleksilukujen avulla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Richard Aufmann, Joanne Lockwood: Algebra: Beginning and Intermediate, s. 523. Cengage Learning, 2012. ISBN 9781133709398. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]