Koordinaatit: 60.331°N, 25.019°E

Ilola (Vantaa)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilola
Gladas
Kaupungin kartta, jossa Ilola korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Ilola korostettuna.
Kaupunki Vantaa
Suuralue Koivukylän suuralue
Kaupunginosa nro 71
Pinta-ala 3,9[1] km² 
Väkiluku 4 667[2][1] 1.1.2015
Väestötiheys 1 203[1] as./km²
Työpaikkoja 663 kpl [3]  (31.12.2013)
Postinumerot 01390 ja 01340 [4]
Lähialueet Korso, Asola, Koivukylä, Ruskeasanta ja Lentokenttä sekä Tuusula

Ilola (ruots. Gladas) on Vantaan Koivukylän suuralueeseen kuuluva kaupunginosa. Se rajoittuu pohjoisessa Tuusulan kuntaan, idässä Asolaan, kaakossa Koivukylään, etelässä Ruskeasantaan ja lännessä Lentokenttään.[4][1]

3 385 asukkaan Ilola on pientalovaltainen asuinalue, jossa pien- ja rivitalojen ohella on pienkerrostaloja (viidennes kaikista asunnoista). Suurin osa asunnoista on omistusasuntoja ja niiden keskikoko on Vantaan mittakaavassa varsin suuri, 90 neliömetriä. Ilola on rakennettu sotavuosien jälkeisenä jälleenrakennuskautena sekä 1980–1990-luvuilla, jolloin Ilola oli Vantaan nopeimmin kasvavia kaupunginosia.

Ilolan pohjoisosassa oleva asuinalue tunnetaan nimellä Kylmäoja.[1]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilolan eteläosa rajoittuu Koivukylänväylään, jota pitkin pääsee Tuusulan moottoritielle ja kaupunginosan länsireunalla sijaitsevalle Vanhalle Tuusulantielle, joka syntyi jo 1500-luvulla ja sijaitsee edelleen Ilolan kohdalla vanhalla paikallaan. Koivukylänväylää on jatkettu Koivukylään, jolloin avautui tieyhteys suoraan itään päin. Koivukylään johtaa myös erillinen kevyenliikenteen väylä.

Ilolan lähellä Leinelässä on Kehäradan asema. Ilolaan, Tuusulanväylän Koivukylänväylän liittymän pohjoispuolelle on tehty asemavaraus Ruskeasannan rautatieasemalle.[5]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilolassa on K-Market, ABC-huoltoasema, jossa sijaitsee ravintola ja Alepa, perinteiseen tyyliin rakennettu punaseinäinen Ilolan koulu, kaksi julkista päiväkotia, yksi yksityinen päiväkoti, seurakuntatalo ja palvelutalo. Koivukylänväylän varteen on syntynyt pienteollisuutta, jossa on muun muassa ollut leipomo ja tehtaanmyymälöitä.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilolan halki virtaavat Kylmäojan latvahaarat, joiden yhteyteen on syntynyt savisia pieniä laaksoja ja niiden väliin korkeampia moreenikumpuja. Näihin purolaaksoihin keskittyi alueen ensimmäinen asutus. Alueen lounaisosassa on rehevä saniaiskorpilehto, jossa esiintyy muun muassa kulleroa, rentukkaa, korpi-imarretta ja hiirenporrasta. Eräässä puronvarsilehdossa kaupunginosan keskellä puolestaan on esiintynyt harvinaista luhtaorvokkia.[2] Luhtaorvokki alkoi hakkuiden vuoksi vähentyä 1990-luvun alussa. Vuonna 1995 Vantaan kaupunki kaatoi mailtaan puita: kasvupaikan vierestä hakattiin runsaasti puita ja vastarannalta lähes kaikki. Hakkuujätteet kasattiin luhtaorvokkien päälle. Keväällä 1995 kaupungin ja ympäristöministeriön edustajat totesivat kasvupaikalla, että luhtaorvokkeja ei enää havaittu.[6]

Ilolan koillisosassa, lähellä Tuusulan rajaa sijaitsee laaja Kylmäojan korpi, jossa on muun muassa tervaleppäkorpialue. Korpi on nykyisin luonnonsuojelualue ja sinne voi tehdä patikkaretkiä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Vantaa alueittain (2015) (pdf) (71 Ilola, julkaisun sivut 182–185) huhtikuu 2016. Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 3.7.2016.
  2. a b c Vantaan väestö kaupunginosittain ja suuralueittain 1.1.2015. Väestö yhteensä 210 803. (pdf) Vantaa, vantaa.fi. Viitattu 3.7.2016.
  3. Kuvio: Työpaikkojen määrä 1980–2013 (31.12.) (.xlsx) Vantaa, vantaa.fi. Viitattu 3.7.2016.
  4. a b kartta.vantaa.fi (Haku hakusanalla Ilola. Valinnat: Aluejaot: Suuralueet, Kaupunginosat ja Postinumeroalueet sekä Luonto ja ympäristö -valikon Arvokkaat luontokohteet-kohdan halutut valinnat, esimerkiksi valinnat Luonnonsuojelulailla rauhoitetut kohteet ja Natura-alueet) Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 28.6.2016.
  5. Kehärata HSL.fi. HSL. Viitattu 28.6.2016.
  6. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko: Luhtaorvokki Suomessa 1851–2011 (PDF) (Verkkoliite) Lutukka. 2011, vsk. 27. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikkö. Viitattu 17.7.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]