Ilmari Susiluoto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ilmari Susiluoto (15. lokakuuta 1947 Lohja30. maaliskuuta 2016 Helsinki[1]) oli valtiotieteen tohtori, kirjailija, tutkija ja Venäjä-asiantuntija.

Susiluoto työskenteli vuodesta 1982 alkaen ulkoministeriön erikoistutkijana, etenkin Neuvostoliittoa ja Venäjää koskevissa asioissa. Vuonna 1984 hän toimi vt. apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. 1990-luvulla Susiluoto toimi muun muassa Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seurassa sekä instituutin neuvottelukunnassa. Kirjailijana hän julkaisi 11 kirjaa sekä lukuisia tutkimuksia, artikkeleita ja kirja-arvosteluja.

Arto Luukkanen kertoo teoksessaan Tapaus Susiluoto siitä, kuinka Susiluoto joutui savustetuksi ulkoministeriöstä presidentti Martti Ahtisaaren kauden päätyttyä. Luukkasen mukaan Susiluoto ilmaisi liian vapaasti mielipiteitään kirjoittamissaan teoksissa, ja siksi hänelle ensin ehdotettiin siirtymistä muihin tehtäviin. Hänen kieltäydyttyään alkoi painostus, jonka johdosta hän valmistautui oikeudenkäyntiin. Prosessin päätteeksi hän siirtyi Aleksanteri-instituuttiin, kuitenkin diplomaattistatuksella.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilmari Susiluodon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
  2. Luukkanen, Arto: Tapaus Susiluoto. Suomen Kuvalehti, 2010, nro 47, s. 48–51.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.