Ilmari Helenius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maaherra Ilmari Helenius vuonna 1941.

Ilmari Veikko Helenius (19. lokakuuta 1879 Kurkijoki22. marraskuuta 1944) oli Helsingin poliisimestari ja usean läänin maaherra. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1900 ja valmistui Jelisavetgradin ratsuväen sotakoulusta 1902. Työuransa hän aloitti leskikeisarinnan henkirakuunarykmentin kornettina 1902–1909, toimi sitten Helsingin poliisilaitoksen opetusupseerina 1909–1911 ja oli Uudenmaan pankin palveluksessa kolme vuotta. Helenius otti osaa ensimmäiseen maailmansotaan ja sodasta palattuaan hän oli Terijoen poliisimestari 1917, Helsingin virkaatekevä poliisimestari 1917 ja vakinaisena 1918. Uudenmaan läänin virkaatekevänä maaherrana hän oli 1920 ja 1922, erittäin lyhytikäisen Petsamon läänin ainoana maaherrana 1921, Turun ja Porin läänin maaherra 1922–1932 ja Uudenmaan läänin maaherrana 1932–1944. Lisäksi Helenius toimi vapaussotaa valmistelleen sotilaskomitean jäsenenä 1917, etsivän keskuspoliisin uudistuskomitean puheenjohtajana 1922 ja poliisiasiainneuvottelukunnan puheenjohtajana 1933–1934.[1] Suomen armeijan everstiksi Helenius ylennettiin 1918 ja kenraalimajuriksi 1922.[2]

Ilmari Heleniuksen kanssa samaan hautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalle on haudattu hänen poikansa Hans-Günther Helenius (s. 1911), joka hukkui neitsytmatkallaan olleen M/S Johanna Thordénin haaksirikossa Skotlannin vesillä tammikuussa 1937. Aluksella olleista 38 henkilöstä pelastui vain kahdeksan, ja aluksen hylky löydettiin vasta vuonna 1969.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aikalaiskirja 1941. Otava 1941.
  2. Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 23.11.1944, s. 7.
  3. Voitto Viro: Vanha hautausmaa: Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas (2. uudistettu laitos), s. 153. Helsinki: Otava, 1993.

 

Uudenmaan lääni.vaakuna.svg Edeltäjä:
Bruno Jalander
Uudenmaan läänin maaherra
1932 - 1944
Seuraaja:
Armas-Eino Martola
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.