Ilmankostutin
Ilmankostutin on laite, joka lisää sisäilman kosteutta. Laitteessa on vesisäiliö ja tekniikka kosteuden siirtämiseksi huoneilmaan.[1] Koska huoneilma on talvipakkasilla usein kuivaa, ilmankostuttimia käytetään silloin esimerkiksi helpottamaan hengitysoireita sekä kuivien silmien kirvelyä ja kutinaa.[2]
Tyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Höyrystävä ilmankostutin kuumentaa veden ja vapauttaa muodostuvan höyryn huoneilmaan. Joissain laitteissa voi olla myös ultraviolettivalo bakteerien tuhoamiseksi.[3]
Kylmähöyrystävässä ilmankostuttimessa on suodatin tai verkko, joka kostutetaan ja läpi puhalletaan ilmaa huoneistoon.[4]
Pisaroiva ilmankostutin eli sumutinkostutin pisaroi vettä huoneistoon esimerkiksi pyörivän kiekon tai ultraäänen avulla.[5][6]
Vaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmankostuttimeen pesiytyy helposti bakteereita, minkä johdosta laitteen puhtaanapito ja seisovan veden poistaminen on tärkeää. Ilmankostutin voi myös levittää huoneistoon mineraaleista peräisin olevaa hienojakoista pölyä.[5][2] Ilmankostutin voi vahingoittaa esimerkiksi kodinelektroniikkaa, tapetteja, seiniä ja huonekaluja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ilmankostuttimet Hengitysliitto. Viitattu 3.2.2017.
- ↑ a b c Inka Achté: Ilmankostuttimissa on eroja yle.fi. 15.02.2007. Viitattu 3.2.2017.
- ↑ Höyrystävä ilmankostutin Hengitysliitto. Viitattu 3.2.2017.
- ↑ Kylmähöyrystävä ilmankostutin Hengitysliitto. Viitattu 3.2.2017.
- ↑ a b Pisaroiva ilmankostutin Hengitysliitto. Viitattu 3.2.2017.
- ↑ Rauno Holopainen & Tuomo Lapinlampi: Ilmankostutin työpaikalle – hyvä idea vai hirveä bakteeripesäke? 7.10.2013. Työterveyslaitos. Arkistoitu 4.2.2017. Viitattu 3.2.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilmankostutin Wikimedia Commonsissa