Ilmailulaki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ilmailulaki on juridiikan haara, joka käsittelee lentämistä ilmakehässä, lentämisen lupakirjoja, lennon ohjaamista, lentämällä tehtävää maiden rajojen ylitystä ja ilma-alukselle asetettuja vaatimuksia. Ilmailulait on aikoinaan suurissa ilmailumaissa laadittu merilakien pohjalta. Yleensä ilmailulaki luetaan kansainvälisten lakien alaan.

Kansainvälinen taso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisellä tasolla Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO (International Civil Aviation Organization) määrittelee ilmailun säännöt.

EU[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n ilmailulainsäädäntö on edelleen keskeneräinen, osin kansallisten lakien varassa. SES- eli Single European Sky- (yhtenäinen Euroopan ilmatila) lainsäädäntö harmonisoi EU- ja EAA-alueen lentämisen sääntöjä. Eurocontrol on ylin ilmailua ohjaava operatiivinen toimija, mutta se toimii pääosin kansallisten vastaavien toimijoiden avulla. EASA hoitaa ilma-alusten sertifikaatit ja lentokelpoisuuden valvonnan.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ilmailulakia valvoo liikenne- ja viestintäministeriö[1] Liikenteen turvallisuusviraston (TraFi)[2] kautta. Lennonjohdon ja valtion lentokenttien operointi kuuluu Finavialle[3].

Ilmailulakia opetetaan Lapin yliopistossa.

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmailulakia valvoo liikenneministeriö, jonka toimielimenä toimii Federal Aviation Administration (FAA). FAA ohjaa lentoliikennettä, myöntää lentäjien ja lennonjohdon sekä lentomekaanikkojen lupakirjat, myöntää ilma-alusten lentokelpoisuustodistukset ja uusien konetyyppien sertifikaatit jne. FAA on edelleen sekä alan operatiivinen toimija että viranomainen, jota EU:ssa pidetään nykyisin ristiriitaisena hallintomallina.

Avaruuslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruuslaki on joukko eriasteisia sopimuksia avaruuden käytöstä. Se liittyy ilmailulakiin, koska lento avaruuteen vaatii lentoa ilmakehässä.

2000-luvulla on jälleen ollut nousemassa esiin esimerkiksi kaivosteollisuuden perustaminen Kuuhun, joka on vastoin sopimuksia ulkoavaruudesta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liikenne- ja viestintäministeriö: Hallinnonala Viitattu 16.12.2012. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
  2. Liikenteen turvallisuusvirasto: Ilmailu - Trafi on Suomen ilmailuviranomainen Viitattu 16.12.2012. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
  3. Finavia: Finavia yrityksenä Viitattu 16.12.2012. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
  4. http://www.space.com/news/moon-mining-space-exploration-101030.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]