Illasta aamuun
| Illasta aamuun | |
|---|---|
| After Hours | |
 |
|
| Ohjaaja | Martin Scorsese |
| Käsikirjoittaja | Joseph Minion |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Howard Shore |
| Kuvaaja | Michael Ballhaus |
| Leikkaaja | Thelma Schoonmaker |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | Warner Bros. |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 97 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 4 500 000 $[1] |
| Tuotto | 10 609 321 $[2] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Illasta aamuun (engl. After Hours) on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen musta komediaelokuva,[3] jonka on ohjannut Martin Scorsese, käsikirjoittanut Joseph Minion ja tähdittänyt Griffin Dunne. Elokuva seuraa tekstinkäsittelijä Paul Hackettia (Dunne), joka joutuu epäonnisten sattumien keskelle New Yorkin SoHon yössä matkatessaan kotiin.
Illasta aamuun sai maailmanensi-iltansa New Yorkissa 11. syyskuuta 1985. Se esitettiin myös Cannesin elokuvajuhlilla 12. toukokuuta 1986, jossa se kilpaili Kultaisesta palmusta. Martin Scorsese palkittiin elokuvajuhlien parhaan ohjaajan palkinnolla. Rosanna Arquette sai roolistaan parhaan naissivuosan Bafta-ehdokkuuden[4] ja Griffin Dunne parhaan musikaali- tai komediaelokuvan miespääosan Golden Globe -ehdokkuuden. Elokuva tuotti Yhdysvalloissa ainoastaan 10,1 miljoonaa dollaria,[2] mutta se sai kuitenkin positiivisia arvosteluja, ja nykyään sitä pidetään kulttielokuvana sekä ”aliarvostettuna” Martin Scorsesen elokuvana.[5][6]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Griffin Dunne | … | Paul Hackett |
| Rosanna Arquette | … | Marcy Franklin |
| Verna Bloom | … | June |
| Tommy Chong | … | Pepe |
| Linda Fiorentino | … | Kiki Bridges |
| Teri Garr | … | Julie |
| John Heard | … | baarimikko Tom Schorr |
| Cheech Marin | … | Neil |
| Catherine O’Hara | … | Gail |
| Dick Miller | … | Pete |
| Will Patton | … | Horst |
| Robert Plunket | … | pickup |
| Bronson Pinchot | … | Lloyd |
| Rocco Sisto | … | kahvilan kassa |
| Larry Block | … | taksikuski |
| Victor Argo | … | ruokapaikan kassa |
| Murray Moston | … | metron työntekijä |
| John P. Codiglia | … | poliisi |
| Clarence Felder | … | Club Berlinin ulosheittäjä |
| Martin Scorsese | … | Club Berlinin valonheittimen käyttäjä |
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Palkinto | Kategoria | Kenelle | Tulos |
|---|---|---|---|
| Bafta | Paras naissivuosa | Rosanna Arquette | Ehdokkuus |
| Cannesin elokuvajuhlat | Kultainen palmu | Martin Scorsese | Ehdokkuus |
| Paras ohjaaja | Voitto | ||
| Casting Society of America | Paras roolitus komediaelokuvassa | Mary Colquhoun | Ehdokkuus |
| César[7] | Paras ulkomaalainen elokuva | Martin Scorsese | Ehdokkuus |
| Golden Globe | Paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa | Griffin Dunne | Ehdokkuus |
| Film Independent Spirit Awards | Paras elokuva | Robert F. Colesberry Griffin Dunne Amy Robinson |
Voitto |
| Paras ohjaaja | Martin Scorsese | Voitto | |
| Paras käsikirjoitus | Joseph Minion | Ehdokkuus | |
| Paras naispääosa | Rosanna Arquette | Ehdokkuus | |
| Paras kuvaus | Michael Ballhaus | Ehdokkuus | |
| National Society of Film Critics | Paras kuvaus | Ehdokkuus |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matti Salo kirjoitti elokuvasta lähes koko sivun mittaisen esseen Helsingin Sanomiin. Hän näki sen muunnelmana Fritz Langin mustan huumorin klassikosta Nainen ikkunassa (1944) ja kirjoitti sen olevan omat rajansa tunteva ja suhteellisuudentajuinen, ei mikään kesy tai turvallinen harjoitelma tai välityö. ”Aivan lopussa elokuva tohtii panna paljon peliin, asettautua alttiiksi koko edeltävän rakennelmansa romahtamiselle.”[8] Saman lehden Mikael Fränti ihasteli Scorsesen kykyä kuvata elämää laaja-alaisesti ja vivahteikkaasti ja hukuttaa huuto nauruun ja tuska iloon. ”Tätä elokuvaa ’lukee’ aivan kuin hyvää romaania, sillä se synnyttää jatkuvasti uusia mielleyhtymiä ja tajunnan kuvia.”[9] Video-oppaassa vuodelta 1994 elokuvalle annetaan lyhyt juonikuvaus ja neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”[10].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Friedman, Lawrence S.: The cinema of Martin Scorsese 1998. New York: Continuum. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b After Hours (1985) Box Office Mojo. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Variety Staff: After Hours Variety. 1985. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Film; Actress in a Supporting Role in 1987 (BAFTA) awards.bafta.org. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Schembri, Jim: Martin's mean streets The Age. 14.2.2003. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Five-film DVD set defines ScorseseArkistoitu kopio The San Diego Union-Tribune. 20.8.2004. Arkistoitu 9.10.2011. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ César Awards, France (1987) IMDb. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Salo, Matti: Puilla paljailla Manhattanilla. Helsingin Sanomat, 1.6.1986, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Fränti, Mikael: Scorsesen tietokonemies Sohon ihmemaassa. Helsingin Sanomat, 16.5.1986, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ ”Illasta aamuun”, Video-opas 95, WSOY 1994.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Illasta aamuun Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Illasta aamuun Elonet.
- Illasta aamuun Box Office Mojossa. (englanniksi)
- Illasta aamuun Rotten Tomatoesissa. (englanniksi)
- Illasta aamuun Metacriticissä. (englanniksi)